SOSIAALITYÖNTEKIJÄN JAKSAMINEN JA JATKAMINEN LASTENSUOJELUSSA Henkilökohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla
Forsman, Sinikka (2010)
Forsman, Sinikka
2010
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8155-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8155-0
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mikä saa lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijään jaksamaan työssään ja jatkamaan siinä. Tutkimus on käynnistynyt ajankohtana, jolloin lastensuojelutyön organisatorisessa ympäristössä, työntekijöiden määrässä, ammattitaitoa koskevissa odotuksissa ja työn sisällössä on tapahtunut monia muutoksia. Myös sosiaalityöntekijäpulan on ennakoitu kasvavan entisestään lähivuosina tehtävien määrän lisääntymisen ja nykyisen työntekijäkunnan eläköitymisen myötä. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat 2000-luvulla olleet poikkeuksellisen korkeita - ne koskettavat toimenpiteestä riippuen 1 - 5 % alaikäisestä väestöstä - ja määrät ovat edelleen kasvamassa. Lastensuojelussa kohdataan vaikeita ja jännitteisiä psykososiaalisia ongelmia, joihin on harvoin löydettävissä helppoja ratkaisuja. Erimielisyys ja tulkintaerot ongelmista ja lapsen suojelun tarpeista perheen ja sosiaalityöntekijöiden ja muiden asiaan liittyvien tahojen välillä ja niihin liittyvät voimakkaat tunteet ovat sitä arkista ympäristöä, jossa sosiaalityöntekijät toimivat. Tutkimushanke nojaa näkemykseen, että erilaisten työvoima- ja koulutuspoliittisten selvitysten ja organisatoristen ratkaisujen rinnalla tarvitaan tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät työtään tekemällä luovat itselleen jaksamista ja mahdollistavat työssä jatkamisen. Sisäisen uran käsitteellä viitataan uran henkilökohtaiseen ulottuvuuteen.
Kirjallisuuskatsauksen pohjalta keskeiset jaksamiseen ja jatkamiseen vaikuttavat tekijät liittyvät organisatorisiin seikkoihin, henkilökohtaiseen sitoumukseen ja asenteeseen sekä asiakassuhteen ominaispiirteisiin. Lastensuojelutyölle näyttää olevan ominaista se, että siinä koetaan kuormitusta ja uupumusta samalla kun työ koetaan tärkeäksi ja motivoivaksi etenkin asiakkaiden vuoksi. Tutkimuksen aineisto hankittiin talvella 2008-2009 kahden tutkimuskaupungin lastensuojelussa työskenteleville sosiaalityöntekijöille ja sosiaaliohjaajille kohdistetulla kyselyllä (N=56) sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastatteluilla (8 kpl, joissa yhteensä 28 osallistujaa). Kyselyaineistoa käytetään yleiskuvauksessa lähinnä suorien jakaumien ja erilaisten ristiintaulukointien muodossa. Ryhmähaastattelut suoritettiin ryhmissä noviisit, kokeneet, konkarit ja esimiehet. Ne on analysoitu teema-analyysin periaatteita noudattaen.
Kyselyn perusteella muodostettiin tutkimuskuntien lastensuojelutyötä tekevien profiili. Se toi näkyviin, että lastensuojelussa tehdään myös pitkiä työuria. Vastaajista yli puolet (53 %) antoi työhyvinvoinnilleen arvosanan kahdeksan tai yhdeksän, keskiarvon ollessa 7,2. Ryhmähaastatteluissa tuotetuissa työn kuvauksissa korostuivat erilaisissa suhde- ja toimijaverkostoissa toimiminen lastensuojelun ja lasten asioissa, kiireinen arki ja nopeasti vaihtuvat tilanteet, joissa työntekijä joutuu tasapainottelemaan erilaisten roolien ja sitoumusten välillä. Kuormittaviksi asioiksi kuvattiin muuan muassa 'arkirämpiminen', ihmissuhteiden suuri määrä, työssä kohdattavat rankat asiat ja tunteet ja myös verkostoissa toimiminen sisälsi kuormittavia puolia. Yhden haastateltavan 'arkirämpimiseksi' nimittämällä työn piirteellä kuvataan sitä, kun asiat eivät etene asiakkaista, yhteistyökumppaneista tai resurssien puutteista johtuen. Henkistä kuormitusta työssä tuo lasten laiminlyönnin, asiakkaiden vaikeiden tilanteiden ja mielentilojen kohtaaminen.
Haastattelujen mukaan työssä itsessään on myös jaksamista ja jatkamista edistäviä elementtejä, joista tärkeimmät ovat työn luonne ja työn vaikuttavuus. Työn luonteessa haastateltavat ovat kokeneet motivoivaksi suorassa vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa olemisen, työhön sisältyvän autonomian, työn antoisuuden ja itselle merkitykselliseksi kokemisen sekä lastensuojelun spesifit työtavat. Työn vaikuttavuudeksi haastateltavat kokivat sen, että lastensuojelun sosiaalityössä on mahdollisuus päättää ja käyttää viranomaisvaltaa asiakkaan hyväksi ja nähdä, että työllä on tuloksia ja vaikutusta asiakkaiden elämään.
Työntekijälähtöisiksi työssä jaksamista ja jatkamista tuottavat nimetyt asiat ovat koottavissa neljän teeman alle: työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, työtaidot, vastuunotto itsestä ja työn tekemisestään sekä arvot ja motiivit. Työhön liittyi henkilökohtaisesti tärkeäksi koettuja asioita, joita haluttiin edesauttaa. Haastateltavat puhuivat esimerkiksi rakkaudesta lapsiin tai halusta auttaa. Tunne tietynlaisesta missiosta työssä todennäköisesti tuottaa jatkamista. Missio ei välttämättä kuitenkaan pysy automaattisesti elävänä työn arjessa vaan työntekijän motivaatio rakentuu prosessinomaisena monien tekijöiden yhteisvaikutuksessa. Työn mielekkyydestä puhuttaessa ison roolin saivat ne ehdot ja rakenteet, joiden sisällä työtä tehdään. Ehdot tarkoittavat työmäärän lisäksi resursseja, välineitä, työyhteisön ja esimiesten toimintaa. Jaksamisen näkökulmasta työyhteisö ja kollegiaalisuus saivat haastatteluissa hyvin merkittävän roolin.
Tutkimus vahvistaa näkemystä, että lastensuojelutyössä jaksamisessa ja jatkamisessa on myös sellaisia tekijöitä, jotka eivät palaudu tai ole liitettävissä muodolliseen uraan. Tärkeitä tekijöitä ovat työ itsessään ja siihen liittyvät haasteet, valta ja vaikuttamisen mahdollisuudet tärkeäksi koetuissa asioissa. Pitkään alalla toimineet sanoivat kokeneensa työalueella jatkamista tuottaneen sen, että he ovat voineet tehdä omasta työstään työnkuvan ja työmenetelmien suhteen itsensä näköisen ja se, että he ovat kyenneet säilyttämään inhimillisyytensä.
Asiasanat: lastensuojelu, sosiaalityöntekijät, työssä jaksaminen, työssä jatkaminen, sisäinen ura
Kirjallisuuskatsauksen pohjalta keskeiset jaksamiseen ja jatkamiseen vaikuttavat tekijät liittyvät organisatorisiin seikkoihin, henkilökohtaiseen sitoumukseen ja asenteeseen sekä asiakassuhteen ominaispiirteisiin. Lastensuojelutyölle näyttää olevan ominaista se, että siinä koetaan kuormitusta ja uupumusta samalla kun työ koetaan tärkeäksi ja motivoivaksi etenkin asiakkaiden vuoksi. Tutkimuksen aineisto hankittiin talvella 2008-2009 kahden tutkimuskaupungin lastensuojelussa työskenteleville sosiaalityöntekijöille ja sosiaaliohjaajille kohdistetulla kyselyllä (N=56) sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastatteluilla (8 kpl, joissa yhteensä 28 osallistujaa). Kyselyaineistoa käytetään yleiskuvauksessa lähinnä suorien jakaumien ja erilaisten ristiintaulukointien muodossa. Ryhmähaastattelut suoritettiin ryhmissä noviisit, kokeneet, konkarit ja esimiehet. Ne on analysoitu teema-analyysin periaatteita noudattaen.
Kyselyn perusteella muodostettiin tutkimuskuntien lastensuojelutyötä tekevien profiili. Se toi näkyviin, että lastensuojelussa tehdään myös pitkiä työuria. Vastaajista yli puolet (53 %) antoi työhyvinvoinnilleen arvosanan kahdeksan tai yhdeksän, keskiarvon ollessa 7,2. Ryhmähaastatteluissa tuotetuissa työn kuvauksissa korostuivat erilaisissa suhde- ja toimijaverkostoissa toimiminen lastensuojelun ja lasten asioissa, kiireinen arki ja nopeasti vaihtuvat tilanteet, joissa työntekijä joutuu tasapainottelemaan erilaisten roolien ja sitoumusten välillä. Kuormittaviksi asioiksi kuvattiin muuan muassa 'arkirämpiminen', ihmissuhteiden suuri määrä, työssä kohdattavat rankat asiat ja tunteet ja myös verkostoissa toimiminen sisälsi kuormittavia puolia. Yhden haastateltavan 'arkirämpimiseksi' nimittämällä työn piirteellä kuvataan sitä, kun asiat eivät etene asiakkaista, yhteistyökumppaneista tai resurssien puutteista johtuen. Henkistä kuormitusta työssä tuo lasten laiminlyönnin, asiakkaiden vaikeiden tilanteiden ja mielentilojen kohtaaminen.
Haastattelujen mukaan työssä itsessään on myös jaksamista ja jatkamista edistäviä elementtejä, joista tärkeimmät ovat työn luonne ja työn vaikuttavuus. Työn luonteessa haastateltavat ovat kokeneet motivoivaksi suorassa vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa olemisen, työhön sisältyvän autonomian, työn antoisuuden ja itselle merkitykselliseksi kokemisen sekä lastensuojelun spesifit työtavat. Työn vaikuttavuudeksi haastateltavat kokivat sen, että lastensuojelun sosiaalityössä on mahdollisuus päättää ja käyttää viranomaisvaltaa asiakkaan hyväksi ja nähdä, että työllä on tuloksia ja vaikutusta asiakkaiden elämään.
Työntekijälähtöisiksi työssä jaksamista ja jatkamista tuottavat nimetyt asiat ovat koottavissa neljän teeman alle: työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, työtaidot, vastuunotto itsestä ja työn tekemisestään sekä arvot ja motiivit. Työhön liittyi henkilökohtaisesti tärkeäksi koettuja asioita, joita haluttiin edesauttaa. Haastateltavat puhuivat esimerkiksi rakkaudesta lapsiin tai halusta auttaa. Tunne tietynlaisesta missiosta työssä todennäköisesti tuottaa jatkamista. Missio ei välttämättä kuitenkaan pysy automaattisesti elävänä työn arjessa vaan työntekijän motivaatio rakentuu prosessinomaisena monien tekijöiden yhteisvaikutuksessa. Työn mielekkyydestä puhuttaessa ison roolin saivat ne ehdot ja rakenteet, joiden sisällä työtä tehdään. Ehdot tarkoittavat työmäärän lisäksi resursseja, välineitä, työyhteisön ja esimiesten toimintaa. Jaksamisen näkökulmasta työyhteisö ja kollegiaalisuus saivat haastatteluissa hyvin merkittävän roolin.
Tutkimus vahvistaa näkemystä, että lastensuojelutyössä jaksamisessa ja jatkamisessa on myös sellaisia tekijöitä, jotka eivät palaudu tai ole liitettävissä muodolliseen uraan. Tärkeitä tekijöitä ovat työ itsessään ja siihen liittyvät haasteet, valta ja vaikuttamisen mahdollisuudet tärkeäksi koetuissa asioissa. Pitkään alalla toimineet sanoivat kokeneensa työalueella jatkamista tuottaneen sen, että he ovat voineet tehdä omasta työstään työnkuvan ja työmenetelmien suhteen itsensä näköisen ja se, että he ovat kyenneet säilyttämään inhimillisyytensä.
Asiasanat: lastensuojelu, sosiaalityöntekijät, työssä jaksaminen, työssä jatkaminen, sisäinen ura