Pelaajabarometri 2009 -Pelaaminen Suomessa
Karvinen, Juho; Mäyrä, Frans (2009)
Tampereen yliopisto
2009
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7868-0
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7868-0
Tiivistelmä
Pelaajabarometri 2009 tarjoaa tietoa erilaisten pelien pelaamisesta Suomessa. Aineiston muodostavat 1169 vastaajan tiedot, jotka oli annettu loppukeväällä 2009 postitettuun lomakekyselyyn. Kyselyyn oli valittu Väestörekisterikeskuksen toteuttamassa otannassa 4000 mannersuomalaista, jotka olivat iältään 10-75-vuotiaita. Tutkimuksen lopullinen vastausprosentti on 29.
Tutkimuksen mukaan suomalaisista aktiivisia digitaalisten pelien pelaajia, eli vähintään kerran kuukaudessa jotain peliä pelaavia on hieman yli puolet, n. 51 %. Nämä aktiiviset digitaaliset pelaajat ovat keskimäärin 33-vuotiaita. Ainakin jonkin verran digitaalisia pelejä pelaa 10-75-vuotiaista suomalaista n. 72 %, ja heidän keski-ikänsä on 36 vuotta. Niitä henkilöitä, jotka eivät pelaa digitaalisia pelejä ollenkaan, on alle kolmannes suomalaisista ja heidän keski-ikänsä oli 57 vuotta. Suosituin digitaalinen peli oli tietokonepasianssi. Perinteisiä, ei-digitaalisia pelejä pelaa toisinaan lähes jokainen suomalainen (n. 98 %).
Suomalaiset käyttävät digitaalisiin peleihin aikaa keskimäärin kolme tuntia viikossa. Rahaa käytetään keskimäärin alle viisi euroa kuukaudessa ja pelejä ostetaan kaksi tai kolme vuosittain. Suuri joukko (yli 40 %) pelaa kuitenkin Internetin ilmaispelejä. Erityisen suosittua netin pienpelien pelaaminen on alle 20-vuotiaiden tyttöjen ja nuorten naisten keskuudesta, joista 60 % kertoo aktiivisesti pelaavansa tämäntyyppisiä pelejä.
Pelien pelaajat ovat keskimäärin nuorempia kuin ei-pelaavat. Ainoana poikkeuksena ovat perinteisten rahapelien pelaajat, jotka ovat keskimäärin ei-pelaajia vanhempia. Digitaalisista peleistä vain yksin pelattavien tietokonepelien pelaaminen on levinnyt kaikkiin tutkittuihin ikäryhmiin. Videopelien pelaaminen on keskittynyt nuorten keskuuteen. Lisäksi tarkempien pelityyppien tasolla on esimerkiksi sukupuolten välisiä eroja. Tytöt ja nuoret naiset pelaavat aktiivisesti kännykkäpelejä, vanhemmat naiset puolestaan esimerkiksi sudokujen ja sanaristikkojen kaltaisia, ei-digitaalisia pulmapelejä. Selvimmin ei-digitaalisista peleistä "miesten pelejä" olivat puolestaan biljardin kaltaiset pubipelit ja jalkapallon kaltaiset urheilupelit.
Tutkimuksen teoreettinen virhemarginaali koko aineiston tasolla on noin ±3 %, mutta pienempien aineistoryhmien tasolla virhemarginaali kasvaa ja niiltä osin tulokset ovat suuntaa-antavia.
Tutkimuksen mukaan suomalaisista aktiivisia digitaalisten pelien pelaajia, eli vähintään kerran kuukaudessa jotain peliä pelaavia on hieman yli puolet, n. 51 %. Nämä aktiiviset digitaaliset pelaajat ovat keskimäärin 33-vuotiaita. Ainakin jonkin verran digitaalisia pelejä pelaa 10-75-vuotiaista suomalaista n. 72 %, ja heidän keski-ikänsä on 36 vuotta. Niitä henkilöitä, jotka eivät pelaa digitaalisia pelejä ollenkaan, on alle kolmannes suomalaisista ja heidän keski-ikänsä oli 57 vuotta. Suosituin digitaalinen peli oli tietokonepasianssi. Perinteisiä, ei-digitaalisia pelejä pelaa toisinaan lähes jokainen suomalainen (n. 98 %).
Suomalaiset käyttävät digitaalisiin peleihin aikaa keskimäärin kolme tuntia viikossa. Rahaa käytetään keskimäärin alle viisi euroa kuukaudessa ja pelejä ostetaan kaksi tai kolme vuosittain. Suuri joukko (yli 40 %) pelaa kuitenkin Internetin ilmaispelejä. Erityisen suosittua netin pienpelien pelaaminen on alle 20-vuotiaiden tyttöjen ja nuorten naisten keskuudesta, joista 60 % kertoo aktiivisesti pelaavansa tämäntyyppisiä pelejä.
Pelien pelaajat ovat keskimäärin nuorempia kuin ei-pelaavat. Ainoana poikkeuksena ovat perinteisten rahapelien pelaajat, jotka ovat keskimäärin ei-pelaajia vanhempia. Digitaalisista peleistä vain yksin pelattavien tietokonepelien pelaaminen on levinnyt kaikkiin tutkittuihin ikäryhmiin. Videopelien pelaaminen on keskittynyt nuorten keskuuteen. Lisäksi tarkempien pelityyppien tasolla on esimerkiksi sukupuolten välisiä eroja. Tytöt ja nuoret naiset pelaavat aktiivisesti kännykkäpelejä, vanhemmat naiset puolestaan esimerkiksi sudokujen ja sanaristikkojen kaltaisia, ei-digitaalisia pulmapelejä. Selvimmin ei-digitaalisista peleistä "miesten pelejä" olivat puolestaan biljardin kaltaiset pubipelit ja jalkapallon kaltaiset urheilupelit.
Tutkimuksen teoreettinen virhemarginaali koko aineiston tasolla on noin ±3 %, mutta pienempien aineistoryhmien tasolla virhemarginaali kasvaa ja niiltä osin tulokset ovat suuntaa-antavia.