Mediakasvatus ja medialukutaito kirjastotyön muutoksessa Tapaus: Tampereen kaupunginkirjasto
Sairanen, Anu (2010)
Tampereen yliopisto
2010
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8248-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8248-9
Tiivistelmä
Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ohjelmaan kuuluva valtakunnallinen projekti. Se on yksi opetusministeriön Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi
kansalaiseksi -kehittämisohjelman pilottihankkeista. Myös Tampereen kaupunginkirjasto on projektissa mukana omalla osahankkeellaan ja sen yksi tavoite on selvittää mediakasvatukseen liittyviä näkökulmia. Tämä raportti käsittelee tuloksia, jotka saatiin haastattelemalla Tampereen kaupunginkirjaston henkilökuntaa keväällä 2010. Haastattelujen tarkoitus oli selvittää miten kirjastotyö on muuttunut, millaisia näkökulmia haastateltavilla on mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta sekä millaista mediakasvatukseen liittyvää koulutusta he kaipaavat. Haastatteluihin osallistui yhteensä 20 kirjastotyöntekijää Tampereen kaupunginkirjaston eri toimipisteistä ja osastoilta.
Kirjastotyö on muutoksessa ja sen vaikutus tuntuu myös Tampereen kaupunginkirjastossa. Kirjastoja yleisesti koskevassa keskustelussa on nostettu esille esimerkiksi e-kirjat, sosiaalinen media ja yliopistokoulutuksen sisällöt. Myös mediakasvatus ja medialukutaito ovat olleet keskustelun aiheina. Mediakasvatuksen näkökulmasta yleisillä kirjastoilla on hyvin tunnustettu ja suosittu asema ja niiden kautta tavoitetaan suuria asiakasmääriä. Lisäksi kirjastoissa on omat vahvuutensa ja valmiutensa opettaa kirjaston asiakkaita esimerkiksi tiedonhaussa, medialukutaidon hallitsemisessa tai tekijänoikeuksiin liittyvissä näkökohdissa. Kirjastoista löytyy osaamista, mutta osaamisen hyödyntäminen mediakasvatuksen saralla vaatii vielä töitä.
Tämän raportin tulosten perusteella voidaan sanoa, että kirjastotyö on muuttunut ajan kuluessa huomattavasti. Merkittävin muutos vaikuttaa edelleen olevan 1980- ja 1990-luvuilla tapahtunut kirjastojen automatisoituminen ja tietoteknistyminen. Kirjaston perustyö on pysynyt hyvin samanlaisena, mutta työtä tehdään erilaisten ja uusien välineiden, kuten tietotekniikan, avulla. Myös asiakkaiden koettiin siirtyneen enemmän verkkokirjaston ja internetin käyttöön. Tietoteknisen muutoksen lisäksi kirjaston rooli vaikuttaa muuttuneen olohuonemaiseksi tilaksi, jonka tulisi tarjota kaikille tasapuolisesti sekä sivistystä että virkistystä.
Mediakasvatuksen ja medialukutaidon näkökulmasta mielenkiintoista on se, että vaikka työ onkin muuttunut, niin ainakaan vielä mediakasvatusta tai medialukutaitoa ei mielletä luonnollisesti osaksi työssä tapahtunutta muutosta. Tätä tukee myös se, että perustyön ei koettu muuttuneen kovinkaan paljon. Vaikka työn muutoksen koettiin tapahtuneen erityisesti välineissä (esimerkiksi tietokoneet ja internet), ei mediakasvatusta tai medialukutaitoa myöskään yhdistetty niihin. Mielenkiintoista on se, että tietotekniikka ja internet taas liitettiin hyvin usein mediakasvatukseen ja medialukutaitoon. Haastattelujen yksi erityinen piirre olikin se, että mediakasvatus työn osana tuotiin esiin vasta kun siitä erikseen kysyttiin. Tutkimuksen kannalta tämä ei ollut tarkoituksellista.
Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että mediakasvatus ja medialukutaito ovat kirjastolle uusi ja vaativa tehtävä. Työn kehittämisen kannalta on oleellista huomioida se, että huolimatta erilaisista asenteista mediakasvatusta ja medialukutaitoa kohtaan, Tampereen kaupunginkirjaston sisällä ei vaikuttaisi olevan suurta vastarintaa. Myöskään mediakasvatus ja sen yhteydessä oleva kasvatus-sana eivät saaneet niin suurta negatiivista kritiikkiä kuin olisi voinut olettaa. Sekä mediakasvatuksen että medialukutaidon koettiin olevan tärkeitä asioita eikä näiden osuutta kirjastotyössä tyrmätty. Mediakasvatustyön koettiin kuuluvan, muiden toimijoiden lisäksi, myös kirjastolle. Tällä hetkellä mediakasvatustyöksi mielletään tietotoreilla ja Netti-Nyssessä tehty työ, mutta myös luokkakäynnit, tiedonhaun opetus, lähdekritiikki sekä aineistonhankinta ja siihen liittyvä laadukkuus otettiin esiin.
Yksi oleellinen näkökohta on huomata myös se, että mediakasvatuksen ja medialukutaidon käsitteet ymmärretään suhteellisen hyvin teoriassa, mutta niiden konkretisoituminen kunkin omassa työssä on vielä epäselvää. Monet työntekijät tekevät mediakasvatukseen ja medialukutaitoon liittyvää työtä, mutta se mielletään kirjaston arkirutiiniksi. Työyhteisöissä on kuitenkin epävarmuutta termien suhteen eikä siksi ole yllättävää, että myös koulutustarpeet liittyivät käsitteiden avaamiseen sekä työn arkeen. Haastateltavat odottavat koulutukselta kirjastokeskeistä räätälöintiä ja toiveina onkin ymmärtää mitä mediakasvatus ja medialukutaito tarkoittavat kirjastotyössä yleisesti, mutta myös kukin omassa yksilöllisessä työssä.
kansalaiseksi -kehittämisohjelman pilottihankkeista. Myös Tampereen kaupunginkirjasto on projektissa mukana omalla osahankkeellaan ja sen yksi tavoite on selvittää mediakasvatukseen liittyviä näkökulmia. Tämä raportti käsittelee tuloksia, jotka saatiin haastattelemalla Tampereen kaupunginkirjaston henkilökuntaa keväällä 2010. Haastattelujen tarkoitus oli selvittää miten kirjastotyö on muuttunut, millaisia näkökulmia haastateltavilla on mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta sekä millaista mediakasvatukseen liittyvää koulutusta he kaipaavat. Haastatteluihin osallistui yhteensä 20 kirjastotyöntekijää Tampereen kaupunginkirjaston eri toimipisteistä ja osastoilta.
Kirjastotyö on muutoksessa ja sen vaikutus tuntuu myös Tampereen kaupunginkirjastossa. Kirjastoja yleisesti koskevassa keskustelussa on nostettu esille esimerkiksi e-kirjat, sosiaalinen media ja yliopistokoulutuksen sisällöt. Myös mediakasvatus ja medialukutaito ovat olleet keskustelun aiheina. Mediakasvatuksen näkökulmasta yleisillä kirjastoilla on hyvin tunnustettu ja suosittu asema ja niiden kautta tavoitetaan suuria asiakasmääriä. Lisäksi kirjastoissa on omat vahvuutensa ja valmiutensa opettaa kirjaston asiakkaita esimerkiksi tiedonhaussa, medialukutaidon hallitsemisessa tai tekijänoikeuksiin liittyvissä näkökohdissa. Kirjastoista löytyy osaamista, mutta osaamisen hyödyntäminen mediakasvatuksen saralla vaatii vielä töitä.
Tämän raportin tulosten perusteella voidaan sanoa, että kirjastotyö on muuttunut ajan kuluessa huomattavasti. Merkittävin muutos vaikuttaa edelleen olevan 1980- ja 1990-luvuilla tapahtunut kirjastojen automatisoituminen ja tietoteknistyminen. Kirjaston perustyö on pysynyt hyvin samanlaisena, mutta työtä tehdään erilaisten ja uusien välineiden, kuten tietotekniikan, avulla. Myös asiakkaiden koettiin siirtyneen enemmän verkkokirjaston ja internetin käyttöön. Tietoteknisen muutoksen lisäksi kirjaston rooli vaikuttaa muuttuneen olohuonemaiseksi tilaksi, jonka tulisi tarjota kaikille tasapuolisesti sekä sivistystä että virkistystä.
Mediakasvatuksen ja medialukutaidon näkökulmasta mielenkiintoista on se, että vaikka työ onkin muuttunut, niin ainakaan vielä mediakasvatusta tai medialukutaitoa ei mielletä luonnollisesti osaksi työssä tapahtunutta muutosta. Tätä tukee myös se, että perustyön ei koettu muuttuneen kovinkaan paljon. Vaikka työn muutoksen koettiin tapahtuneen erityisesti välineissä (esimerkiksi tietokoneet ja internet), ei mediakasvatusta tai medialukutaitoa myöskään yhdistetty niihin. Mielenkiintoista on se, että tietotekniikka ja internet taas liitettiin hyvin usein mediakasvatukseen ja medialukutaitoon. Haastattelujen yksi erityinen piirre olikin se, että mediakasvatus työn osana tuotiin esiin vasta kun siitä erikseen kysyttiin. Tutkimuksen kannalta tämä ei ollut tarkoituksellista.
Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että mediakasvatus ja medialukutaito ovat kirjastolle uusi ja vaativa tehtävä. Työn kehittämisen kannalta on oleellista huomioida se, että huolimatta erilaisista asenteista mediakasvatusta ja medialukutaitoa kohtaan, Tampereen kaupunginkirjaston sisällä ei vaikuttaisi olevan suurta vastarintaa. Myöskään mediakasvatus ja sen yhteydessä oleva kasvatus-sana eivät saaneet niin suurta negatiivista kritiikkiä kuin olisi voinut olettaa. Sekä mediakasvatuksen että medialukutaidon koettiin olevan tärkeitä asioita eikä näiden osuutta kirjastotyössä tyrmätty. Mediakasvatustyön koettiin kuuluvan, muiden toimijoiden lisäksi, myös kirjastolle. Tällä hetkellä mediakasvatustyöksi mielletään tietotoreilla ja Netti-Nyssessä tehty työ, mutta myös luokkakäynnit, tiedonhaun opetus, lähdekritiikki sekä aineistonhankinta ja siihen liittyvä laadukkuus otettiin esiin.
Yksi oleellinen näkökohta on huomata myös se, että mediakasvatuksen ja medialukutaidon käsitteet ymmärretään suhteellisen hyvin teoriassa, mutta niiden konkretisoituminen kunkin omassa työssä on vielä epäselvää. Monet työntekijät tekevät mediakasvatukseen ja medialukutaitoon liittyvää työtä, mutta se mielletään kirjaston arkirutiiniksi. Työyhteisöissä on kuitenkin epävarmuutta termien suhteen eikä siksi ole yllättävää, että myös koulutustarpeet liittyivät käsitteiden avaamiseen sekä työn arkeen. Haastateltavat odottavat koulutukselta kirjastokeskeistä räätälöintiä ja toiveina onkin ymmärtää mitä mediakasvatus ja medialukutaito tarkoittavat kirjastotyössä yleisesti, mutta myös kukin omassa yksilöllisessä työssä.