Kauhajoen koulusurmat mediassa
Raittila, Pentti; Haara, Paula; Kangasluoma, Laura; Koljonen, Kari; Kumpu, Ville; Väliverronen, Jari (2009)
2009
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7654-9
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7654-9
Tiivistelmä
Journalismin tutkimusyksikkö
Julkaisuja A 111/ 2009
Tutkimus kuvaa Kauhajoella 23. syyskuuta 2008 tapahtuneiden koulusurmien käsittelyä suomalaisessa journalismissa. Tutkimus on jatkoa kesäkuussa 2008 ilmestyneelle Jokelan koulusurmat mediassa -tutkimushankkeelle. Tutkimusaineistona ovat keskeisten valtakunnallisten joukkoviestimien sekä Kauhajoen lähellä ilmestyvien lehtien sisällöt sekä yhteensä yli 50 journalistin haastattelut Tutkimus on toteutettu Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen Journalismin tutkimusyksikös-sä.
Tutkimuksessa kuvataan, kuinka journalistit lähestyivät Kauhajoella tapahtuman kokeneita nuoria ja uhrien omaisia varovaisemmin kuin Jokelassa. Uhrien ja omaisten näkökulma jäi jutuissa vähäiseksi, ja uutisointi oli monen toimittajan mielestä ulkokohtaista ja epäempaattista. Etualalle nousivat poliitikot, asiantuntijat ja viranomaiset - sekä ennen kaikkea ampuja kuvineen ja videoineen.
Tutkimuksessa kuvataan, kuinka ampujalle rakentui tiedotusvälineissä monenlaisia rooleja: julma rikollinen, kiusattu uhri, oman sankarikuvansa rakentaja sekä aivan tavallinen nuori mies.
Tutkimuksessa pohditaan, ovatko myös kriiseistä kertova journalismi ja journalistien itsesääntelyjärjestelmä kriisissä tai käännekohdassa. Jokela-uutisoinnista saadut kokemukset ja mediakritiikki olivat Kauhajoki-uutisoinnissa merkittävämpiä tiedonhankinnan tapojen ja julkaisupäätösten määrittäjiä kuin esimerkiksi Julkisen sanan neuvosto (JSN). Itsesääntelyn sijaan ammattikunta määrittää hyvää journalistista tapaa aiempaa yleisölähtöisemmin.
Julkaisuja A 111/ 2009
Tutkimus kuvaa Kauhajoella 23. syyskuuta 2008 tapahtuneiden koulusurmien käsittelyä suomalaisessa journalismissa. Tutkimus on jatkoa kesäkuussa 2008 ilmestyneelle Jokelan koulusurmat mediassa -tutkimushankkeelle. Tutkimusaineistona ovat keskeisten valtakunnallisten joukkoviestimien sekä Kauhajoen lähellä ilmestyvien lehtien sisällöt sekä yhteensä yli 50 journalistin haastattelut Tutkimus on toteutettu Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen Journalismin tutkimusyksikös-sä.
Tutkimuksessa kuvataan, kuinka journalistit lähestyivät Kauhajoella tapahtuman kokeneita nuoria ja uhrien omaisia varovaisemmin kuin Jokelassa. Uhrien ja omaisten näkökulma jäi jutuissa vähäiseksi, ja uutisointi oli monen toimittajan mielestä ulkokohtaista ja epäempaattista. Etualalle nousivat poliitikot, asiantuntijat ja viranomaiset - sekä ennen kaikkea ampuja kuvineen ja videoineen.
Tutkimuksessa kuvataan, kuinka ampujalle rakentui tiedotusvälineissä monenlaisia rooleja: julma rikollinen, kiusattu uhri, oman sankarikuvansa rakentaja sekä aivan tavallinen nuori mies.
Tutkimuksessa pohditaan, ovatko myös kriiseistä kertova journalismi ja journalistien itsesääntelyjärjestelmä kriisissä tai käännekohdassa. Jokela-uutisoinnista saadut kokemukset ja mediakritiikki olivat Kauhajoki-uutisoinnissa merkittävämpiä tiedonhankinnan tapojen ja julkaisupäätösten määrittäjiä kuin esimerkiksi Julkisen sanan neuvosto (JSN). Itsesääntelyn sijaan ammattikunta määrittää hyvää journalistista tapaa aiempaa yleisölähtöisemmin.