Kasvatuksellisesti näkeväksi: Sivistyksellinen kasvatusajattelu tässä ajassa
Suoranta, Juha (2008)
Tampere University Press
2008
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7250-3
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7250-3
Tiivistelmä
Suomalainen koulutusjärjestelmä on muodollisesti huippuluokkaa. Sen kehittämiseltä vain harva on ehtinyt kysyä kysymyksiä, jotka ovat olleet keskeisiä länsimaisessa sivistyshistoriassa.
Pinnallinen koulutuskeskustelu aaltoilee koulutuksen arvioinnissa, ”tietoyhteiskunnassa”, koulujen yksityistämisessä ja muissa epäolennaisuuksissa, ja unohtaa kysyä, mikä kasvatuksessa on olennaista. Kasvatusfilosofeina esittäytyvät tänään opetusministerit ja muut virkamiehet. Kasvattajien olisi kaikilla tahoilla nähtävä, millaista kasvatusajattelua tästä syntyy.
Olemme kyllä kouluttautuneet ja hankkineet mainetta teknisellä tieto-taidollamme, mutta koulutus ei ole antanut tajua muista kuin elämän teknisistä yksityiskohdista. Olennaisten kysymysten unohtamisella kasvatamme itsestämme sivistymättömiä eksperttejä.
Juha Suoranta pohtii sivistyksellisen kasvatusajattelun mahdollisuutta, jottei aikamme kasvatus ja koulutus olisi valmiina annettua ja markkinoitua, vaan sisältäisi toivon, sivistyksen ja ajattelun mahdollisuudet. Suoranta esittää haasteita ja ehdotuksia kasvatuksellisen näkemisen taitoon ja antaa suunnitelman kasvatuksesta, joka perustuu muuhun kuin markkina-arvoon. Suoranta sanoo, ettei kasvatusta pidä amputoida irti yhteiskunnallisista suhteistaan, vaan nähdä se yhteiskunnallisten suhteiden tiivistymänä ja risteytysasemana.
Pinnallinen koulutuskeskustelu aaltoilee koulutuksen arvioinnissa, ”tietoyhteiskunnassa”, koulujen yksityistämisessä ja muissa epäolennaisuuksissa, ja unohtaa kysyä, mikä kasvatuksessa on olennaista. Kasvatusfilosofeina esittäytyvät tänään opetusministerit ja muut virkamiehet. Kasvattajien olisi kaikilla tahoilla nähtävä, millaista kasvatusajattelua tästä syntyy.
Olemme kyllä kouluttautuneet ja hankkineet mainetta teknisellä tieto-taidollamme, mutta koulutus ei ole antanut tajua muista kuin elämän teknisistä yksityiskohdista. Olennaisten kysymysten unohtamisella kasvatamme itsestämme sivistymättömiä eksperttejä.
Juha Suoranta pohtii sivistyksellisen kasvatusajattelun mahdollisuutta, jottei aikamme kasvatus ja koulutus olisi valmiina annettua ja markkinoitua, vaan sisältäisi toivon, sivistyksen ja ajattelun mahdollisuudet. Suoranta esittää haasteita ja ehdotuksia kasvatuksellisen näkemisen taitoon ja antaa suunnitelman kasvatuksesta, joka perustuu muuhun kuin markkina-arvoon. Suoranta sanoo, ettei kasvatusta pidä amputoida irti yhteiskunnallisista suhteistaan, vaan nähdä se yhteiskunnallisten suhteiden tiivistymänä ja risteytysasemana.