Kaivot ja käymälät Brief History of Wells and Toilets

Abstract

Juuti, Petri (teksti ja kuvat) & Wallenius, Katri (taitto ja käännös)

We humans can\'t manage without water and must urinate and defacate. Petri Juuti\'s book “Wells and Toilets” helps us to understand the solutions that have been found for getting pure water and for disposing of our excrement. This has always been a matter of life and death for human settlements. I hope eager readers will be attracted to these topics of utmost importance to our future. (Heikki S. Vuorinen, M.D, Docent, History of Medicine, Universities of Tampere and Helsinki)

“Wells and Toilets” may at first glance sound quite dull, to some even disgusting as to the latrines part. Although both are already partly history in Finland, they are still in use and will certainly remain so also in the future. Finland will continue to have thousands of households and holiday homes outside the piped systems, and thus will continue to depend on wells and latrines. Yet, they can be based on quite modern solutions. And a modern latrine does not stink. In their day, wells and latrines were dramatic improvements to the existing situation. In today´s “global village” proper wells and latrines would mean a dramatic improvement for a great number of people, some 1 to 2 billion, who are lacking these services. This book describes in a personal and interesting way the evolution and use of wells from monasteries to castles, manors, farms and the first towns as well as the beliefs and views of contemporaries on the need for them and their state. In addition, the evolution and diffusion of the relatively young latrine culture of Finland are described, while examples from ancient cultures are also presented. The book is also enlivened by abundant illustrations (app. 120). (Tapio S. Katko, Docent, Sanitary Engineer, Tampere University of Technology TUT)

Me emme tule toimeen ilman vettä ja meidän on virtsattava ja ulostettava. Petri Juutin kirja ”Kaivot ja käymälät” auttaa meitä ymmärtämään niitä ratkaisuja, joita olemme vuosituhansien kuluessa tehneet saadaksemme puhdasta vettä ja huolehtiaksemme jätteistämme. Näissä toimissa on kautta aikojen ollut kyse ihmisyhteisöjen olemassaolosta. Toivon kirjan innokkaiden lukijoiden paneutuvan näihin ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeisiin aiheisiin. HEIKKI S. VUORINEN Lääketieteen historian dosentti Tampereen ja Helsingin yliopistoissa

Tämän teoksen nimi “Kaivot ja käymälät” saattaa ensi kuulemalta kuulostaa varsin arkiselta, joidenkin aisteissa käymälöiden osalta jopa vastenmieliseltä. Vaikka ne ovat meillä jo osin historiaa, on niitä käytössä vielä nykyään niin kuin varmasti myös tulevaisuudessa. Suomessa tulee edelleen olemaan satoja tuhansia talouksia ja vapaaajan asuntoja putkitettujen järjestelmien ulkopuolella ja siis kaivojen ja käymälöiden varassa. Nämä ratkaisut voivat silti olla varsin moderneja. Hyvä moderni käymälä ei todellakaan haise. Aikanaan kaivot ja käymälät ovat olleet dramaattinen parannus valinneisiin tilanteisiin. Nykyisessä “maailmankylässä” kunnolliset kaivot ja käymälät olisivat dramaattinen parannus isolle ihmisjoukolle, noin 1­2 miljardille ihmiselle, joilta nämä puuttuvat kokonaan. Maailmassa kuolee joka päivä 10­30 000 ihmistä tauteihin, jotka johtuvat turvallisen veden ja kunnollisten käymälöiden puutteesta ja tavalla tai toisella pilaantuneesta vedestä. Nämä taudit ovat maailmankylän suurin katastrofi. Koska ne eivät kuitenkaan esiinny yhdessä ja samassa paikassa, niitä pidetään liian usein väistämättöminä. Niin kaivoissa kuin käymälöissä on perinteisesti käytetty paikallisia materiaaleja, ja niitä on sovellettu paikallisiin olosuhteisiin. Suomessa valtaväestön uskonto ei ole rajoittanut niiden käyttöä kuten käymälöiden osalta on tilanne ainakin eräissä kulttuureissa vielä nykyäänkin. Kaivoja ja käymälöitä on saatettu pitää vähäpätöisinä, vaikka luonnollisesti meistä jokainen juo vettä samoin kuin heittää sitä useamman kerran päivässä. Putkitetut vesijohdot ja viemärit ovat tärkeitä kaupungeissa ja taajamissa, mutta niitä ei voida eikä useasta syystä ole järkevääkään rakentaa joka paikkaan harvaan asutussa maassa kuten Suomessa. Sama pätenee myös toiseen suuntaan: käymälöistä tuskin on ratkaisua esimerkiksi erittäin tiheästi asuttujen kehitysmaiden slummien sanitaatio-ongelmaan. Historian tutkimuksessa on ainakin näin ulkopuolisin silmin vähitellen ruvettu tutkimaan perinteisemmän valtiollisen ja poliittisen historian ohella myös tavalliseen arkielämään liittyviä aiheita. Samalla on noussut kiinnostus esimerkiksi tekniikan historiaan, ympäristöhistoriaan ja naishistoriaan. Kehitys ei kaivojen ja käymälöidenkään, kuten harvoin minkään muunkaan osalta, ole ollut suoraviivaista ja ennalta määrättyä vaan haluttuihin kehityspolkuihin ja tehtäviin valintoihin on voitu ja niihin voidaan vaikuttaa. Tässä teoksessa on persoonallisella ja mielenkiintoisella tavalla kuvattu kaivojen kehitystä ja käyttöä luostareista linnoihin, kartanoihin, maatiloille ja varhaisiin kaupunkeihin sekä aikalaisten uskomuksia ja käsityksiä niiden tarpeellisuudesta ja tilasta. Samoin kuvataan Suomessa suhteessa huomattavasti nuorempaa käymäläkulttuuria ja sen leviämistä, vaikka esimerkkejä on poimittu jo muinaisistakin kulttuureista. Teosta on myös elävöitetty runsaalla kuvituksella. Tapio S. Katko Dosentti, Vesihuoltoinsinööri Tampereen teknillinen yliopisto (TTY)