Julkaisut yliopistojen perusrahoituksen indikaattorina. Australian, Iso-Britannian ja Norjan rahoitusmallien vertailu
Himanen, Laura; Pasanen, Hanna-Mari (2008)
2008
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8140-6
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8140-6
Tiivistelmä
Yliopistotutkimuksen laatua ja relevanssia pyritään nostamaan tulosohjauksen avulla. Erilaisten arviointien merkitys on korostunut julkisesti rahoitetun tutkimuksen kontrolloimisen tarpeen lisääntyessä. Yliopistojen rahoitusmallissa tutkimuksen tuloksellisuutta voidaan arvioida joko vertaisarvioinnin tai määrällisten indikaattoreiden perusteella tai näiden yhdistelmänä.
Tutkimustoiminnan tuotoksia arvioitaessa julkaisut ovat merkittävässä asemassa. Julkaisut ovat tällöin joko vertaisarvioinnin kohteena tai bibliometrisenä indikaattorina. Selvityksessä vertaillaan kolmen maan tapoja käyttää julkaisuindikaattoreita osana yliopistojen perusrahoituksen jakokäytäntöjä. Australian rahoitusmallissa julkaisuindikaattoreita käytetään puhtaasti volyymin mittarina, Iso-Britanniassa osana vertaisarviointia ja Norjassa kvantitatiivisena mittarina, kuitenkin siten, että julkaisujen laatu on otettu huomioon. Australian ja Iso-Britannian rahoitusmallit ovat huomattavasti vanhempia kuin Norjan, ja niitä ollaan perusteellisesti muuttamassa. Suunta on täysin päinvastainen: Australiassa mallia ollaan muuttamassa huomattavasti laadullisempaan suuntaan ja Iso-Britanniassa suurelta osin määrällisiin indikaattoreihin perustuvaksi. Kaikissa maissa tiedepolitiikan tavoitteina ja arviointien perusteina toistuvat jossain muodossa määrä, laatu, vaikuttavuus ja hyödynnettävyys. Tehty vertailu kuitenkin osoittaa, että määrää lukuun ottamatta näille ominaisuuksille ei ole olemassa yksikäsitteisiä mittareita, etenkään sellaisia, joilla ei olisi jossain määrin myös ei-toivottuja ohjausvaikutuksia tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.
Tutkimustoiminnan tuotoksia arvioitaessa julkaisut ovat merkittävässä asemassa. Julkaisut ovat tällöin joko vertaisarvioinnin kohteena tai bibliometrisenä indikaattorina. Selvityksessä vertaillaan kolmen maan tapoja käyttää julkaisuindikaattoreita osana yliopistojen perusrahoituksen jakokäytäntöjä. Australian rahoitusmallissa julkaisuindikaattoreita käytetään puhtaasti volyymin mittarina, Iso-Britanniassa osana vertaisarviointia ja Norjassa kvantitatiivisena mittarina, kuitenkin siten, että julkaisujen laatu on otettu huomioon. Australian ja Iso-Britannian rahoitusmallit ovat huomattavasti vanhempia kuin Norjan, ja niitä ollaan perusteellisesti muuttamassa. Suunta on täysin päinvastainen: Australiassa mallia ollaan muuttamassa huomattavasti laadullisempaan suuntaan ja Iso-Britanniassa suurelta osin määrällisiin indikaattoreihin perustuvaksi. Kaikissa maissa tiedepolitiikan tavoitteina ja arviointien perusteina toistuvat jossain muodossa määrä, laatu, vaikuttavuus ja hyödynnettävyys. Tehty vertailu kuitenkin osoittaa, että määrää lukuun ottamatta näille ominaisuuksille ei ole olemassa yksikäsitteisiä mittareita, etenkään sellaisia, joilla ei olisi jossain määrin myös ei-toivottuja ohjausvaikutuksia tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.