Journalistit muuttuvassa mediassa
Jyrkiäinen, Jyrki (2008)
2008
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7385-2
https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7385-2
Tiivistelmä
”Journalistit muuttuvassa mediassa” tutkimuksessa pyrittiin tavoittamaan journalistien kokemuksia omasta työstään, työhön liittyvistä toimintatavoista ja käsityksiä suomalaisesta yhteiskunnasta. Tutkimusaineisto koottiin keväällä 2007. Tutkimus osoitti, että journalistit asettavat yhä työlleen suuria laatuvaatimuksia. Journalistikunta suhtautuu kriittisesti työelämän kasvaneisiin tehokkuus- ja tuloksellisuustavoitteisiin. Toimitusorganisaatioiden muutoksen sekä median elämyksellisyyden ja viihteellisyyden lisääntymisen koetaan heikentävän journalismin laatua. Vastauksista heijastuu myös vahvasti journalistien kokemus kiireestä. Yhden jutun tekemiseen käytettävä aika onkin kyselyn perusteella vähentynyt.
Toisaalta työn kuormittavuus näyttäisi vastausten perusteella pysyneen ennallaan. Saattaa tosin olla, että kuormitus on jo aiemmin ollut korkealla, eikä se näin ollen juuri voikaan enää nousta. Vaikuttaa myös siltä, ettei edellä mainittu tuloksellisuus tai tulosvastuu ole vielä läpäissyt journalistikuntaa: tulosvastuu koetaan olevan yrityksellä ja sen johdolla, ei journalistilla itsellään. Kyselyssä korostui myös palautteen merkitys journalisteille. Erityisesti esimiehiltä ja johdolta palautetta työstä kaiv! attiin kipeästi. Vastausten perusteella palautteen antamisen parantaminen on iso haaste journalistisen työn ja mediaorganisaatioiden johtamiselle.
Tutkimuksessa ilmeni työyhteisön merkittävyys journalisteille. Se on tärkeä iloa tuottava asia työssä mutta jos työyhteisön ilmapiiri on huono, yhteisö koetaan voimakkaasti harmia tuottavaksi. Työpaikan ilmapiiri ja ihmissuhteet ovat kyselyn perusteella tärkeämpiä naisille kuin miehille. Naisjournalistit myös kokevat miehiä selvästi useammin uralla etenemisessä olevan parannettavaa.
Journalistikunnan kriittisyys kävi ilmi myös verrattaessa journalistien kantoja Elinkeinoelämän valtuuskunnan kokoamiin tutkimustuloksiin suomalaisten asenteista. Journalistit suhtautuvat suomalaisia kriittisemmin niin naisten ja miesten välisen tasa-arvon riittävyyteen kuin talouskasvuunkin. Journalistit suhtautuivat suomalaisia epäilevämmin sekä tieteen ja tekniikan mahdollisuuksiin ratkaista keskeisiä nyky-yhteiskunnan ongelmia että ydinvoiman lisärakentamiseen. Tutkimus toteutettiin lomakekyselyllä, jota täydennettiin päiväkirja-aineistolla. Lomakekyselyn tiedot kerättiin e-lomakkeella ja postitse lähetetyllä kyselylomakkeella. Tutkimuksen perusjoukoksi valittiin Suomen Journalistiliiton työssäkäyvät jäsenet lehdistöstä, sähköisestä viestinnästä ja kustannusalalta. Ulkopuolelle jätettiin tämän perusteella eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, Ahvenmaalla asuvat ja ne, joiden osoite oli ulkomailla.
Päiväkirjatutkimukseen saattoi ilmoittautua kyselylomakkeen palautuksen yhteydessä. Toimittajia pyydettiin vapaamuotoisesti kertomaan työstään, sen ongelmakohdista, siinä tapahtuneista muutoksista ja ennustamaan oman työn tulevaisuudennäkymiä. Päiväkirjat tuovat esiin kirjoittajiensa raskaitakin kokemuksia työtahdin kiristymisestä ja siitä, millaisia keinoja journalisteilla on käytössään muuttuvista työolosuhteista selviämiseksi. Päiväkirjoista heijastuu toisaalta toimittajien kokema huoli journalismin tulevaisuudesta, mutta toisaalta myös journalististen ihanteiden ja yhteiskunnallisen roolin hyvin omakohtaisesti koettu merkitys.
Toisaalta työn kuormittavuus näyttäisi vastausten perusteella pysyneen ennallaan. Saattaa tosin olla, että kuormitus on jo aiemmin ollut korkealla, eikä se näin ollen juuri voikaan enää nousta. Vaikuttaa myös siltä, ettei edellä mainittu tuloksellisuus tai tulosvastuu ole vielä läpäissyt journalistikuntaa: tulosvastuu koetaan olevan yrityksellä ja sen johdolla, ei journalistilla itsellään. Kyselyssä korostui myös palautteen merkitys journalisteille. Erityisesti esimiehiltä ja johdolta palautetta työstä kaiv! attiin kipeästi. Vastausten perusteella palautteen antamisen parantaminen on iso haaste journalistisen työn ja mediaorganisaatioiden johtamiselle.
Tutkimuksessa ilmeni työyhteisön merkittävyys journalisteille. Se on tärkeä iloa tuottava asia työssä mutta jos työyhteisön ilmapiiri on huono, yhteisö koetaan voimakkaasti harmia tuottavaksi. Työpaikan ilmapiiri ja ihmissuhteet ovat kyselyn perusteella tärkeämpiä naisille kuin miehille. Naisjournalistit myös kokevat miehiä selvästi useammin uralla etenemisessä olevan parannettavaa.
Journalistikunnan kriittisyys kävi ilmi myös verrattaessa journalistien kantoja Elinkeinoelämän valtuuskunnan kokoamiin tutkimustuloksiin suomalaisten asenteista. Journalistit suhtautuvat suomalaisia kriittisemmin niin naisten ja miesten välisen tasa-arvon riittävyyteen kuin talouskasvuunkin. Journalistit suhtautuivat suomalaisia epäilevämmin sekä tieteen ja tekniikan mahdollisuuksiin ratkaista keskeisiä nyky-yhteiskunnan ongelmia että ydinvoiman lisärakentamiseen. Tutkimus toteutettiin lomakekyselyllä, jota täydennettiin päiväkirja-aineistolla. Lomakekyselyn tiedot kerättiin e-lomakkeella ja postitse lähetetyllä kyselylomakkeella. Tutkimuksen perusjoukoksi valittiin Suomen Journalistiliiton työssäkäyvät jäsenet lehdistöstä, sähköisestä viestinnästä ja kustannusalalta. Ulkopuolelle jätettiin tämän perusteella eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, Ahvenmaalla asuvat ja ne, joiden osoite oli ulkomailla.
Päiväkirjatutkimukseen saattoi ilmoittautua kyselylomakkeen palautuksen yhteydessä. Toimittajia pyydettiin vapaamuotoisesti kertomaan työstään, sen ongelmakohdista, siinä tapahtuneista muutoksista ja ennustamaan oman työn tulevaisuudennäkymiä. Päiväkirjat tuovat esiin kirjoittajiensa raskaitakin kokemuksia työtahdin kiristymisestä ja siitä, millaisia keinoja journalisteilla on käytössään muuttuvista työolosuhteista selviämiseksi. Päiväkirjoista heijastuu toisaalta toimittajien kokema huoli journalismin tulevaisuudesta, mutta toisaalta myös journalististen ihanteiden ja yhteiskunnallisen roolin hyvin omakohtaisesti koettu merkitys.