Lasten autoimmuunineutropenian esiintyvyys, diagnostiikka ja infektiosairastavuus

Abstract

Autoimmuunineutropeniassa (AIN) neutrofiilien pintaan kiinnittyy autovasta-aineita, jotka johtavat neutrofiilien tuhoutumiseen. AIN on yleisin kroonisen eli yli kolme kuukautta kestäneen neutropenian syy lapsilla. AIN:n vuosittaiseksi esiintyvyydeksi on arvioitu 1 / 100 000 alle 10-vuotiasta lasta kohden. AIN diagnosoidaan tyypillisimmin 8–15 kuukauden iässä. Diagnoosi voidaan asettaa, jos kliininen kuva sopii AIN:aan ja muut neutropenian syyt on poissuljettu. Granulosyyttivasta-ainetutkimus varmistaa diagnoosin, mutta testin herkkyys on rajallinen, eikä autovasta-aineita aina havaita. AIN:aa sairastavilla lapsilla havaitaan tyypillisesti vaikea neutropenia (neutrofiilien absoluuttinen lukumäärä (ANC) < 0.5 x 109/L). Luuydintutkimus ei osoita AIN:aa, mutta joskus se tehdään esimerkiksi muiden sairauksien poissulkemiseksi.

AIN:aa sairastavilla tavataan enemmän lieviä infektioita, kuten välikorvantulehduksia, ylähengitystieinfektioita ja ihoinfektioita. Keuhkokuume, keskushermostoinfektiot, pehmytkudosinfektiot ja muut vakavat infektiot ovat puolestaan harvinaisia. Harvataajuista valkosolukasvutekijähoitoa käytetään joskus hoitamaan vakavia tai pitkittyneitä infektioita. AIN väistyy itsestään yleensä 7–26 kuukauden kuluttua diagnoosista.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin kaikki alle 16-vuotiaat AIN-potilaat, joita hoidettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000–2023. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisestä potilastietojärjestelmästä ja aineisto sisälsi kaikki infektioista johtuvat päivystyskäynnit. Kaikista diagnoosikoodin D70 (neutropenia) saaneista lapsista (n = 194) aineistoon sisällytettiin ne, joille oli asetettu AIN:n diagnoosi (n = 28).

Aineiston potilaat hakeutuivat seuranta-aikana päivystykseen infektio-oireiden vuoksi yhteensä 113 kertaa. Näistä käynneistä 50 (44 %) johti osastohoitoon. Yleisimmät infektiodiagnoosit olivat ylähengitystieinfektiot (35 %), välikorvantulehdus (18 %) ja määrittämätön kuume (15 %). Tutkimuksen aikana vakavia infektioita oli yhdeksän (8 %), joista seitsemän oli keuhkokuumeita ja kaksi paiseinfektioita. Valkosolukasvutekijää käytettiin 20 infektion (18 %) yhteydessä.

AIN-diagnoosin mediaani-ikä aineistossamme oli 2,1 vuotta, ja diagnoosihetkellä ANC:n mediaani oli 0,36 x 109/L. Infektiojaksojen aikana kaikista matalimman ANC:n mediaani potilailla oli 0,09 x 109/L. Granulosyyttivasta-ainetutkimus tehtiin 12 (43 %) potilaalle, joista seitsemällä (58 %) havaittiin vasta-aineita. Loput potilaista (75 %) saivat diagnoosin kliinisen kuvan perusteella, kun muut neutropenian mahdolliset syyt oli poissuljettu. Aineistossamme luuydintutkimus tehtiin 16 (57 %) lapselle.

AIN-potilaiden sairastamien infektioiden määrä vaihteli merkittävästi potilaiden välillä. Vakavia infektioita esiintyi harvoin vaikeasta neutropeniasta huolimatta. Suurin osa potilaista diagnosoitiin kliinisen kuvan perusteella, ja granulosyyttivasta-ainetutkimus tehtiin vain 43 % potilaista. Negatiivinen vasta-ainetestitulos ei poissulje AIN:aa, ja aiemmissa tutkimuksissa on havaittu vasta-ainetasojen vaihtelua taudin eri vaiheissa. Vasta-ainetutkimusta tulisi hyödyntää useammin AIN:n diagnostiikassa, ja negatiivisen tuloksen jälkeen tutkimus tulisi toistaa. Näin AIN-diagnoosin varmistuminen voisi vähentää tarpeettomien tutkimusten, kuten invasiivisen luuydinpunktion, tarvetta.