Obesity, Physical Fitness, and Mental and Behavioral Disorders in Young Men : Challenges and Opportunities

Abstract

Lihavuus ja heikko fyysinen kunto ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti vuosikymmenten ajan samalla kun väestössä metaboliset sairaudet, kuten tyypin II diabetes, ovat yleistyneet. Lihavuuden taustalla on monimutkaisia aineenvaihdunnallisia prosesseja ja geneettistä säätelyä, mutta energian kulutuksen ja saannin epätasapaino on kiistaton lihavuutta ja ylipainoa edistävä ja ylläpitävä tekijä. Energian kulutus on vähentynyt elämäntyylin muuttuessa enemmän paikallaan olevaksi ja vähemmän liikkumista sisältäväksi. Toisaalta energian saanti on helpottunut energiatiheämpien ruokien myötä. Ylimääräinen rasvakudos on yhteydessä lukuisiin sairauksiin ja myös lisää kuolleisuutta itsenäisenä tekijänä.

Mielenterveyden häiriöt voivat heikentää toimintakykyä pitkään. Niiden aiheuttama terveydellinen ja taloudellinen taakka on myös Suomessa merkittävä kansallinen ongelma. Mielenterveyden häiriöiden riskitekijöihin kuuluu sosioekonomisia tekijöitä, sukupuoli, ikä ja perimä. Poliittisen päätöksenteon ja kansanterveyden kannalta on hyödyllistä saada tietoa riskitekijöistä, joihin voidaan vaikuttaa terveysneuvonnalla ja kohdistamalla tarkoituksenmukaisia interventiota. Vuonna 2020 alkanut COVID-19 pandemia näyttää heikentäneen mielenterveyttä globaalisti ja sen aiheuttamia seurauksia ei vielä tarkkaan tiedetä. Pandemia ja siihen liittyvät rajoitustoimet saivat aikaan haasteen myös lihavuuden ja fyysisen kunnon näkökulmasta: miten liikkumisen rajoitukset, kokoontumisten kieltäminen ja etätyö vaikuttivat ihmisten energiatasapainoon?

Tässä väitöskirjassa selvitettiin, miten nuorten miesten kehonpaino, vyötärönympärys sekä ylipainoisten ja lihavien osuus kehittyivät COVID-19 pandemian aikana ja sen jälkeisinä vuosina verrattuna aiempaan kehitykseen. Lisäksi selvitettiin, miten kestävyyskunto, lihaskunto ja vyötärönympärys ovat yhteydessä mielenterveyden häiriöihin tässä väestöryhmässä. Selvitettiin myös, miten varusmiespalveluksen suorittaminen vaikuttaa mitattuun kestävyyskuntoon sekä vyötärölihavuuteen. Tutkimus hyödynsi väestötason tietoa, joka perustuu Puolustusvoimien keräämään dataan nuorten miesten fyysisestä kunnosta, kehon mittauksista ja mielenterveyden häiriöiden diagnooseista palvelusaikana. Aineisto kattoi yli kaksi kolmasosaa nuorten miesten ikäluokasta lähes kahden vuosikymmenen ajalta, mikä tarjoaa poikkeuksellisen vahvan lähtökohdan tutkimuksen teolle.

Tässä väitöskirjassa havaittiin, että nuorten miesten kehonpaino ja vyötärönympärys olivat keskimäärin merkitsevästi suurempia COVID-19 pandemian jälkeisinä vuosina kuin sitä edeltävinä. Vuonna 2021 keskimääräinen varusmiespalvelusta aloittavan nuoren miehen kehonpaino oli 0,7 kg ja keskimääräinen vyötärönympärys 0,4 cm suurempi verrattuna pandemiaa edeltävään tasoon. Pandemian jälkeisinä vuosina nämä arvot pysyivät kohonneella tasolla. Myös vyötärölihavuuden ja -ylipainoisuuden yleisyys oli pandemian jälkeen suurempi (+1,7 prosenttiyksikköä ylipainon ja +0,7 prosenttiyksikköä lihavuuden osalta). Myös nuorten miesten polarisaatio kehonpainon ja vyötärönympäryksen suhteen näyttäisi lisääntyneen, sillä vuosittaisia painojakaumia tarkastelemalla havaittiin, että kehonpaino oli suurempi erityisesti jakauman yläpäässä.

Mielenterveyden häiriöiden takia varusmiespalveluksen keskeyttäneet nuoret miehet olivat keskimäärin huonommassa fyysisessä kunnossa, kuin ne varusmiehet, jotka suorittavat palveluksen loppuun. Tämä yhteys havaittiin sekä kestävyyskunnolla että lihaskunnolla. Keskeyttäneet juoksivat keskimäärin noin 170 metriä vähemmän Cooperin testissä.

Havaittiin myös, että palveluksen aikana nuorten miesten kestävyyskunto paranee ja vyötärönympärys pienenee. Keskimäärin Cooperin testin tulos paranee noin 60 metriä, mutta heikoimmassa lähtötasokunnossa olevat voivat parantaa suoritustaan jopa 300 metriä. Vyötärönympärys pienenee noin kaksi senttimetriä ja suurimman vyötärönympäryksen palveluksen alussa omaavat pienensivät omaansa noin kahdeksan senttimetriä.

Kansanterveyden kannalta on huolestuttavaa, että nuoressa ikäluokassa kehonpaino ja vyötärönympärys kasvavat, mikä voimistui COVID-19 pandemian aikana. Kehitys saattaa johtaa lisääntyneeseen sairastavuuteen muun muassa tyypin II diabetekseen. Tutkimuksessa havaittiin myös merkitsevä yhteys kestävyys- ja lihaskunnon sekä mielenterveyden häiriöiden välillä.

Vaikka tämä väitöskirja esittää lihavuuden, fyysisen kunnon sekä mielenterveyden haasteet, se esittää myös mahdollisuuksia niihin liittyen: varusmiespalvelus auttoi etenkin niitä nuoria miehiä laihtumaan ja parantamaan kuntoa, jotka tarvitsivat sitä terveytensä kannalta eniten. Suurimmat parannukset Cooperin testin tuloksessa heijastuvat merkittävästi parempaan maksimaaliseen hapenottokykyyn, joka on yhteydessä välittömiin terveysvaikutuksiin. Varusmiespalvelus tunnetusti sisältää runsaasti liikuntaa, ravitsemussuositusten mukaista ruokailua sekä riittävää lepoa. Nämä ovat kaikki terveyden edistämisen kulmakiviä, joiden merkitystä ei tule unohtaa kansanterveyden kohentamisessa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä.

Obesity and poor physical fitness have become more prevalent globally over recent decades. Although the etiology of obesity includes complex metabolic processes and genetic factors, an imbalance between energy intake and expenditure is an undeniable driver of weight gain and obesity. Energy expenditure has decreased as lifestyles have become more sedentary, and access to more energy-dense foods has facilitated excessive energy intake. Excess adipose tissue, particularly visceral fat, is associated with a wide range of diseases and independently increases the risk of mortality.

Mental and behavioral disorders are often long-term conditions that significantly impair functioning and represent a substantial public health and economic burden globally, as well as in Finland. Risk factors for mental and behavioral disorders include socioeconomic status, gender, age, and genetics. For health policy and public health planning, it is crucial to identify modifiable risk factors that can be targeted through political decision-making and health promotion. The COVID-19 pandemic, which began in 2020, appears to have had adverse effects on mental health, the full extent of which is not yet fully understood. The pandemic and its related restrictions also posed challenges for physical health, particularly in terms of obesity and physical fitness, but the question still remains: how did the movement restrictions, bans on gatherings, and remote work affected energy balance in the population?

This doctoral dissertation examined how body weight and waist circumference among young men, as indicators of overweight and obesity, changed during and after the COVID-19 pandemic when compared to pre-pandemic trends. Furthermore, this dissertation investigated how prevalences of obese and overweight individuals changed before, during, and after the pandemic. Further, investigations on the associations between cardiorespiratory fitness, muscular fitness, and waist circumference with mental and behavioral disorders in this population were also examined. Additionally, investigations on how completing compulsory military service influenced cardiorespiratory fitness and abdominal obesity in young men were conducted. The study utilized population-level data collected by the Finnish Defence Forces, including measured information on fitness, anthropometrics, and mental and behavioral diagnoses among young men. The dataset covered more than two-thirds of the relevant male age cohort over nearly two decades, providing a robust foundation for the analysis.

This study found that the average body weight and waist circumference of the young men were significantly greater in the years following the COVID-19 pandemic when compared to the pre-pandemic period. In year 2021, mean body weight was 0.7 kg and mean waist circumference was 0.4 cm greater than the pre-pandemic levels. After the pandemic, the measured values remained elevated and there was a greater proportion of abdominally overweight and obese individuals (+1.7 percentage points for overweight, and +0.7 percentage points for obesity). Polarization in weight and waist circumference also appeared to increase, as annual weight distributions indicated that the greatest gains were concentrated among individuals in the upper end of the distribution.

Moreover, conscripts who interrupted their military service due to mental and behavioral disorders had poorer physical fitness, on average, than those who completed their service. This association was observed for both cardiorespiratory and muscular fitness. On average, individuals with mental and behavioral disorder related service interruptions ran approximately 170 meters less in the 12-minute running test than their peers.

Furthermore, improved cardiorespiratory fitness and decreased waist circumference were observed during military service. The average 12-minute running test result improved by approximately 60 meters; however, individuals with the lowest baseline fitness improved by up to 300 meters. Waist circumference decreased by approximately two centimeters on average, and those with the highest initial waist circumference reduced theirs by approximately eight centimeters.

From a public health perspective, the increase in body weight and waist circumference observed during the COVID-19 pandemic among young men is concerning, as it may contribute to future increases in type II diabetes and other chronic diseases. Similarly, an association between low physical fitness (both cardiorespiratory and muscular) and mental and behavioral disorders was observed. While this dissertation highlights several challenges of increasing obesity rates, and poor physical fitness and mental and behavioral disorders accumulating to same individuals, it also offers insight into opportunities. Military service appears to benefit those in greatest need of improvement in terms of body weight and fitness. The greatest improvements in the 12-minute running test correspond to significant gains in maximal oxygen uptake (VO₂max), which is directly linked to immediate health benefits. Military service is known to include a high volume of physical activity, a structured and nutritionally guided meal plan, and sufficient rest—all fundamental elements of health promotion. These basic components remain essential in public health interventions and should not be overlooked.