Jännitysarkkitehtuurin jäljillä : Arkkitehtonisia keinoja pelon ja ahdistuksen tunteiden luomiseen elokuvissa

Abstract

Diplomityössäni pyrin määrittelemään, mitä on jännitysarkkitehtuuri pelon ja ahdistuksen tuntemusten pohjalta ymmärrettynä. Määritelläkseni jännitysarkkitehtuurin, tutkin aluksi elokuvan keinoja. Tarkennan tutkimuksessani elokuvan keinot ensin elokuvan visuaalisiin keinoihin ja lopuksi vielä tarkemmin elokuvan arkkitehtonisiin keinoihin, joiden avulla jäljempänä tutkin elokuvissa ilmenevää jännitysarkkitehtuuria. Elokuvan arkkitehtonisiksi keinoiksi tässä tutkimuksessa määrittelen värit, valot ja varjot, tilan luomisen sekä ympäristön.

Seuraavassa luvussa tutkin pelkoa ja ahdistusta fenomenologisesta näkökulmasta, ja määrittelen niiden kautta, mitä on elokuvan katsojan kokema jännitys. Tutkin kumpaakin ensin yleispiirteisemmin, minkä jälkeen tutkin niiden keskinäistä suhdetta. Tämän jälkeen tutkin pelkoa ja ahdistusta vielä erityisesti Heideggerin eksistenssifilosofian näkökulmasta. Luvun lopuksi määrittelen elokuvan katsojan kokeman jännityksen luvussa tekemieni havaintojen pohjalta.

Viimeisessä pääluvussa tutkin määrittelemieni elokuvan arkkitehtonisten keinojen ja jännityksen pohjalta, mitä on jännitysarkkitehtuuri ja miten se ilmenee tutkimukseen valitsemissani elokuvissa. Valitsemiani elokuvia ovat M – kaupunki etsii murhaajaa (1931), Inho (1965), Fasisti (1970), Erottamattomat (1988) sekä Enemy (2013). Elokuvat ovat mahdollisimman monipuolisesti eri ohjaajien ohjaamia, eri maissa tuotettuja ja eri vuosikymmeninä julkaistuja. Ne ovat myös sekä arkkitehtonisesti, elokuvallisesti että jännityselementeiltään mielenkiintoisia tutkittavia ja niiltä osin toisistaan joillakin tavoin poikkeavia.

Jännitysarkkitehtuuri ilmenee elokuvissa monin eri tavoin. Elokuvan jännittävää tunnelmaa voidaan luoda arkkitehtonisin keinoin, kuten loputtomina näyttäytyvillä käytävillä, vääristyneillä perspektiiveillä, suurilla varjoilla, hämärillä nurkilla ja yksisävyisillä värimaailmoilla. Ne välittävät meille protagonistin pelokasta ja ahdistunutta tunnetilaa, ja toimivat näin niiden fyysisinä ilmentyminä elokuvissa. Halkeama paikassa, jossa on sattunut jokin traumaattinen tapahtuma, voi symboloida protagonistin pelkoa mennyttä kohtaan. Tyhjä suuri tila taas voi symboloida protagonistin ei-minkään paljastavaa ahdistusta.

In this master’s thesis, I aim to define the concept of thriller architecture as it is understood in terms of fear and anxiety. To define thriller architecture, I study techniques used in films. First, I focus on the visual techniques of films and finally on the architectural techniques of films. Based on the architectural techniques of films, I later study thriller architecture of films. In this study, I define the architectural techniques of films through colours, lights and shadows, the creation of space, and the environment.

In the next chapter, I study fear and anxiety from a phenomenological perspective, and with that information I define the sense of thrill experienced by a viewer of a film. First, I study both fear and anxiety, at a more general level, after which I study the relationship between fear and anxiety. After that, I study fear and anxiety from the perspective of Heidegger’s existential philosophy. At the end of this chapter, I define the sense of thrill experienced by a viewer of a film based on the observations I have made.

In the last chapter, I study thriller architecture based on the architectural techniques of films and Heidegger’s philosophy. I study how thriller architecture manifests itself in the films I have selected for this study. The films I’ve selected are M (1931), Repulsion (1965), The Conformist (1970), Dead Ringers (1988), and Enemy (2013). As far as possible, the films are directed by different directors, produced in different countries, and released in different decades. They are also interesting films to study from the perspective of architecture, cinema, and the sense of thrill, and they differ from one another in these respects.

In the films, thriller architecture appears in many ways. The thrilling atmosphere of films can be created using architectural techniques, such as infinite corridors, distorted perspectives, large shadows, dim corners, and monochromatic colour schemes. Those elements convey the fear and anxiety of a protagonist to us, and thus act as their physical manifestations in films. A crack in a place where a traumatic event has taken place can symbolize a protagonist’s fear of the past. A large empty space, on the other hand, can symbolize a protagonist’s anxiety, which reveals them the nothing.