Lihaa, kalaa, viljaa ja maitoa : Pikkulapsiperhearkea elävien naisten ruokailutottumusten yhteys masennusoireiluun

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pikkulapsiperhearkea elävien 17–45-vuotiaiden suomalaisten naisten 12 kuukautta synnytyksen jälkeen (alkumittaus) arvioitujen ruokailutottumusten yhteyksiä heidän masennusoireiluunsa viisi kuukautta ja 3–5 vuotta myöhemmin. Lisäksi tarkasteltiin, selittyvätkö masennusoireilussa seurannan aikana (5 kuukauden ja 3–5 vuoden seurannan mittausajankohtien välillä) mahdollisesti tapahtuneet muutokset ruokailutottumuksissa toisen vauvavuoden aikana tapahtuneilla muutoksilla. Ruokailutottumuksiin luettiin mukaan viikkotasoinen a) punaisen lihan, b) kalan, c) täysjyväviljatuotteiden ja d) maitovalmisteiden kulutus (krt/vko). Aiemman naisiin kohdistuvan tutkimusnäytön pohjalta oletettiin, että vähäisempi punaisen lihan kulutus sekä suurempi kalan ja täysjyväviljatuotteiden kulutus olisi yhteydessä matalampaan masennusoireiluun sekä lyhyellä (5 kk) että pitkällä (3–5 v) seurantavälillä. Maitovalmisteiden osalta puolestaan oletettiin, ettei tilastollisesti merkitsevää yhteyttä löytyisi kumpanakaan mittausajankohtana. Masennusoireilun vähenemisen viiden kuukauden ja 3–5 vuoden seurannan mittausajankohtien välillä oletettiin selittyvän osittain tutkittavien ruokailutottumusten muuttumisella.

Tutkimuksessa käytetty aineisto on peräisin HELMi (Health and Early Life Microbiota; Korpela ym., 2019) pitkittäistutkimuksesta, jonka tavoitteena on selvittää vastasyntyneen lapsen suolistomikrobiston kehittymisen taustalla olevia tekijöitä ensimmäisinä elinvuosina ja näiden tekijöiden yhteyksiä lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. HELMi-tutkimuksen kohortti koostui 1055 terveestä, vuosina 2016–2018 syntyneestä vauvasta perheineen. Tähän tutkimukseen valikoitui 657 HELMi-kohortin perheen äitiä, joilta oli saatavilla täydellinen data tutkimuksen kohteena olevista ruokailutottumusmuuttujista sekä alkumittauksessa että 12 kuukautta sen jälkeen. Ruokailutottuksia kartoitettiin ruokafrekvenssikyselyllä (Food Frequency Questionnaire, FFQ) ja masennusoireilua puolestaan Beck’s Depression Inventory II (BDI-II) -kyselyllä. Kumpikin kysely perustuu itsearviointiin ja kumpaakin muuttujaa käsiteltiin tutkimuksessa jatkuvana muuttujana. Punaisen lihan ryhmään laskettiin mukaan a) prosessoimaton punainen liha, b) leikkeleet sekä c) nakit, makkarat ja makkaraleikkeleet. Kalaryhmä koostui kalasta ja kalavalmisteista. Täysjyväviljatuotteiden ryhmään luettiin a) täysjyväleipä, b) tumma riisi, pasta ja nuudelit sekä c) puuro. Maitovalmisteiden ryhmään kuuluivat a) rasvaton maito ja piimä, b) kevytmaito ja -piimä, c) täysmaito ja -piimä, d) vähärasvaiset juustot, e) rasvaiset juustot, f) sokerilla makeutetut jogurtit, viilit ja rahkat sekä g) sokeroimattomat jogurtit, viilit ja rahkat. Naisten ruokailutottumusten ja masennusoireilun välisiä yhteyksiä analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä ruoka-aineryhmä ja sen alaryhmät kerrallaan. Masennusoireilussa tapatuvien muutosten selittymistä ruokailutottumuksissa tapahtuneilla muutoksilla puolestaan lineaarisella regressioanalyysillä.

Tutkimuksessa havaittiin asetetun hypoteesin mukaisesti, että naisten punaisen prosessoimattoman lihan suurempi kulutus on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heidän laajempaan masennusoireiluunsa viisi kuukautta alkumittauksen jälkeen. Asetetun tutkimushypoteesin vastaisesti havaittiin samansuuntainen tilastollisesti merkitsevä yhteys myös sekä maitovalmisteryhmän että sen osatekijänä olevien sokerilla makeutettujen jogurttien, viilien ja rahkojen kulutuksen ja masennusoireilun välillä viisi kuukautta alkumittauksen jälkeen. Muiden ruoka-aineryhmien ja niiden sisältämien yksittäisten ruoka-aineiden ja masennusoireilun välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä kumpanakaan mittausajankohtana. Masennusoireilun lisääntymistä pystyttiin ennustamaan ainoastaan täysjyväviljatuotteiden kulutuksen kasvulla. Muiden ruoka-aineryhmien kohdalla tulokset jäivät tilastollisen merkitsevyyden ulkopuolelle.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että on ruokailutottumuksia, joilla pystytään ennustamaan pikkulapsiperhearkea elävien naisten masennusoireilua ensimmäisen kahden vauvavuoden aikana. Tutkimuksessa havaitut yhteydet voivat kuitenkin olla myös kaksisuuntaisia tai selittyä analyyseissä huomioimattomilla kolmansilla tekijöillä. Pikkulapsiperheiden äitien – ja myös isien – ruokailutottumusten vaikutuksia masennukseen on tärkeää tutkia sekä heidän oman hyvinvointinsa että kasvavien lastensa tulevaisuuden vuoksi, sillä hyvinvoiva huoltaja pystyy huolehtimaan itsestä sekä tarjoamaan sensitiivisempää vanhemmuutta ja turvallista kasvuympäristöä myös lapselleen. Lisäksi yksilön makumieltymykset ja syömiseen liittyvät tottumukset muotoutuvat varhain ja usein kantautuvat pitkälle aikuisuuteen, jolloin lapsuudenkodin ruokailukulttuurilla on suuri merkitys. Tämän tutkimuksen antia voisi hyödyntää aiheen lisätutkimuksessa sekä esimerkiksi neuvoloiden ja terveyskeskusten ravitsemusneuvonnassa sekä kansallisten ravitsemus- ja ruokasuositusten kehittämisessä.