Pienhiukkasten massapitoisuuden mittaaminen ja pitkän ajan kehityssuunnat kolmessa eurooppalaisessa kaupungissa

Abstract

Pienhiukkasilla, eli alle 2,5 µm hiukkasilla, on tutkittu olevan lukuisia terveysvaikutuksia mukaan lukien sydän- ja verenkiertoelimistön ongelmia sekä neurologisia häiriöitä. Lisäksi pienhiukkasten on tutkittu aiheuttavan miljoonia ennenaikaisia kuolemia vuosittain Euroopassa. Näiden haittojen takia pienhiukkasten massapitoisuutta säännellään Euroopan Unionin (EU) toimesta ilmanlaatudirektiiveillä ja niiden sisältämillä raja-arvoilla. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan pienhiukkasten massapitoisuuksien pitkäaikaisia trendejä kolmessa eurooppalaisessa kaupungissa: Tampereella, Helsingissä ja Pariisissa. Lisäksi tutkitaan, miten näissä kaupungeissa toteutuu uuden EU:n ilmanlaatudirektiivin 2024/2881 mukaiset raja-arvot. Tavoitteena on arvioida, millä tasolla ilmanlaatu on Euroopassa ja miltä pitkäaikaiset trendit vaikuttavat. Lisäksi työssä esitellään kaksi erilaista tutkituilla mittausasemilla käytössä olevaa pienhiukkasten massapitoisuuden mittaamiseen käytettyä menetelmää ja arvioidaan niiden käyttökelpoisuutta ja vertailtavuutta. Työn tuloksien perusteella Tampereella ja Helsingissä pienhiukkasten massapitoisuus alitti uuden ilmanlaatudirektiivin raja-arvot vuosina 2013–2024. Samana ajanjaksona Pariisissa ylityksiä tapahtui useampana vuotena, mutta viimeiset kaksi vuotta pitoisuudet alittivat raja-arvot. Pitkäaikaiset trendit olivat laskevia Tampereella ja Pariisissa: 3,5 % ja 4,5 % vuosittain. Helsingissä puolestaan ei todettu tilastollisesti merkittävää trendiä.