Koillis-Aasian voimistuvat uhkakuvat: Kiinan, Venäjän ja Pohjois-Korean diskursiivinen rakentaminen uhkina Japanin vuoden 2013 ja 2022 turvallisuusstrategioissa turvallistamisteorian näkökulmasta

Abstract

Japani julkaisi ensimmäisen kansallisen turvallisuusstrategiansa vuonna 2013 ja toisen vuonna 2022. Nämä dokumentit muodostavat toistaiseksi ainoan kokonaisvaltaisen strategisen viitekehyksen Japanin turvallisuuspolitiikalle, ja niiden asema on siksi ainutlaatuinen. Tutkielmani lähestyy strategioita Koillis-Aasian uhkien kautta keskittyen Kiinaan, Pohjois-Koreaan ja Venäjään. Hyödynnän turvallistamisteoriaa, jonka mukaan uhkat ovat sosiaalisesti ja diskursiivisesti rakentuvia, ja diskurssianalyysin avulla tarkastelen, miten nämä uhkat rakennetaan kielellisten valintojen kautta. Tutkielmani tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, miten uhkadiskurssi ja turvallistaminen rakentuvat strategiateksteissä ja miten ne muuttuvat strategioiden välillä. Esitän, että turvallistamisen onnistumista voidaan arvioida sen perusteella, miten Japanin näkemykset institutionalisoituvat osaksi kansallista ja kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa.

Tutkimustulokset osoittavat, että vuoden 2022 strategiassa uhkakuvat voimistuvat selvästi verrattuna vuoden 2013 strategiaan, sekä kielellisesti että sisällöllisesti. Kiinaa kuvataan “suurimpana strategisena haasteena”, Pohjois-Korean ohjuskehitystä “ennennäkemättömänä” ja Venäjän toimintaa “aggressiivisena”. Vuoden 2013 strategian tapahtumakeskeinen ja jokseenkin maltillinen esitystapa vaihtuu vuoden 2022 strategiassa laaja-alaisiin uhkakuvauksiin ja eksistentiaalista uhkaa korostaviin ilmaisuin. Johtopäätöksissä pohdin diskursiivisen rakentamisen ja objektiivisen kuvaamisen välistä rajaa sekä sitä, missä määrin kansallinen turvallisuusstrategia voi olla neutraali dokumentti.