Ammatillinen työhyvinvointi 2020-luvun nuorisotyössä

Abstract

Tämän osajulkaisuihin perustuvan väitöskirjan lähtökohtana on, että jokaiseen ammattiin liittyy työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa ammattia ei nähdä vain työntekijöitä yhdistävänä kategoriana vaan itsenäisenä, työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Tutkimukseni laajentaa työhyvinvointikeskustelua yksilöä, työyhteisöjä ja organisaatiota laajemmalle, tuottamalla tietoa ammatin merkityksestä työhyvinvoinnille. Nimitän tätä ammatilliseksi työhyvinvoinniksi ja tarkastelen sitä kunnallisen nuorisotyön kontekstissa. Nuorisotyön ammatillisen työhyvinvoinnin tutkimus liittyy tutkimustraditioon, jossa keskiössä on ammatti. Tutkimuksessani on konstruktionistinen lähestymistapa, jolloin todellisuus, tieto ja merkitykset nähdään rakentuvan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Tarkastelen ammatillista työhyvinvointia nuorisotyössä neljän osatutkimuksen avulla. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastellaan nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointia ammatillisen toiminnan näkökulmasta käytäntöarkkitehtuuriteoriaa hyödyntäen. Artikkeli pohjautuu nuorisotyöntekijöiden ryhmäkeskusteluihin, joissa osallistujat keskustelivat ammatillisesta työhyvinvoinnista. Aineisto analysoitiin käytäntöarkkitehtuuriteoriaa hyödyntäen, jakaen tulokset puhumisen, tekemisen ja sosiaalisten suhteiden ulottuvuuksiin. Tutkimuksen mukaan nuorisotyön merkityksellisyys sekä myönteinen suhtautuminen nuoriin ja nuoruuteen vahvistavat työhyvinvointia. Samaan aikaan nuorisotyön määrittelemättömyys ja rakenteellisten järjestelyjen ristiriitaisuudet heikentävät työhyvinvointia.

Toisessa osatutkimuksessa tarkastelen nuorisotyöntekijöiden näkemyksiä siitä, millaisia vaikutuksia työssä kohdattavilla nuorilla ja nuoruudella on työhyvinvointiin 2020-luvun nuorisotyössä. Tutkimuksen perusteella nuorisotyössä voimavaroja vahvistavia tekijöitä ovat nuoret työn lähtökohtana, heidän etenemisensä elämässä ja nuorilta saatu palaute. Työn vaatimuksia lisäävät odotukset nuorten integroimisesta yhteiskuntaan, työskentely yhä heikompikuntoisten nuorten kanssa ja nuoriin kohdistuva muutospaine. Tutkimuksen mukaan nuorisotyöhön kohdistuvat vaatimustekijät heikentävät työhyvinvointia, horjuttavat nuorisotyön pyrkimystä mukauttaa tehtäviä nuorten tarpeiden mukaan ja haastavat myönteisen näkökulman nuoruuteen.

Kolmannessa osatutkimuksessa tarkastelen nuorisotyötä osana moniammatillista verkostotyötä. Tutkimusaineistona ovat työhyvinvointikyselyn vastaukset, jossa nuorisotyöntekijät tuovat esiin näkemyksiään osallistumisesta nuorisotyön ammattilaisina verkostotyöhön. Tarkastelussa hyödynnän moniammatillisen yhteistyön komponentteja: moniammatillinen ilmapiiri, institutionaaliset kulttuurit, toimialakohtaiset tavoitteet ja ammatillinen valta. Tutkimustulosten mukaan nuorisotyöllä ei ole vakiintunutta asemaa vaan moniammatillisen verkoston tietämys nuorisotyöstä ja verkoston kyky käsitellä erilaisia ammatillisia näkökulmia ovat nuorisotyön asemoitumisen kannalta keskeisiä tekijöitä. Verkostotyön hierarkkiset suhteet ja tietojen salassapitovelvollisuudet heikentävät nuorisotyöntekijöiden osallistumisen mahdollisuuksia. Nuorisotyöntekijä voi edistää nuorisotyön asemoitumista osaksi verkostoa tuomalla nuorisotyöllisiä näkökulmia esiin verkostoa hyödyttävällä tavalla ja asemoimalla nuorisotyön toimintoja osaksi palveluverkostoa.

Neljännessä osatutkimuksessa tarkastelen nuorisotyön pitovoimaa heikentäviä tekijöitä ja ammatin työmarkkina-asemaa. Aineistona on nuorisotyöntekijöiden kirjoittamia perusteluita alanvaihdon harkitsemiselle. Aineiston analysoinnissa hyödynnän työurien kaaosteoriaa, joka auttaa tulkitsemaan työuralla tapahtuvien siirtymien monimutkaisuutta. Tutkimustulosten mukaan nuorisotyössä alanvaihtamisen harkintaa aiheuttavia tekijöitä ovat matala palkka, työn kuormittavuus, työtehtävien laajentuminen, nuorten pahoinvointi sekä nuorisotyön rakenteelliset haasteet ja yhteiskunnallinen asema. Samaan aikaan laaja-alainen kouluttautuminen tarjoaa mahdollisuuksia ammatilliselle liikkumiselle etenkin sosiaali- ja terveysalalla, ja korkeakoulututkinto luo edellytyksiä uralla etenemiselle. Analyysin perusteella nuorisotyössä on työn organisointiin ja työn sisältöihin liittyviä tekijöitä, jotka heikentävät sitoutumista alaan.

Yhdessä nämä neljä osatutkimusta osoittavat toimialaan liittyviä jännitteitä, jotka vaikuttavat nuorisotyössä toimivan ammattilaisen työhyvinvointiin ja toimivat siten ammatillisina työhyvinvointitekijöinä. Vakiintuneet ammattikäytännöt, työn kohderyhmä, työympäristöt ja työhön kohdistuvat yhteiskunnalliset odotukset sekä ammattiin sitoutuminen ovat esimerkkejä ammatilliseen työhyvinvointiin vaikuttavista elementeistä. Ne ovat osa nuorisotyön toteuttamista ja asettavat työntekijän toimimaan näiden tekijöiden läsnäolossa. Nuorisotyön heterogeeninen toimiala tuo joustavuutta nuorisotyön toteuttamiseen, mutta ei tue ammatti-identiteetin vahvistumista. Työn painopiste on huonokuntoisten nuorten ja työympäristöjen laajentumisen myötä lipumassa yhä enemmän korjaavan työn puolelle ja ennalta määrättyjen tavoitteiden toteuttamiseen. Nuorisotyön ammattilaisen tulisi 2020-luvulla samanaikaisesti säilyttää nuorisotyölliset lähtökohdat ja työn periaatteet, mutta myös toteuttaa nuorisotyön moninaisia tehtäviä ja toimia uusissa toimintaympäristöissä. Nykyinen työmarkkina-asema ei ole tukemassa nuorisotyön ammattiin sitoutumista. Ammatillinen työhyvinvointi on luonteeltaan kollektiivista ja dynaamista.

Ammatillisen työhyvinvoinnin tarkastelu on merkityksellistä sekä toimialan kehittämisen että työhyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Työhyvinvointikeskustelun tulee olla monipuolisempaa ja ammatillinen työhyvinvointi on tärkeämpi kysymys työhyvinvointikeskusteluissa kuin aikaisemmin on tunnistettu. Tutkimukseni ei tuota tietoa vain nuorisotyöntekijöiden ammatillisesta työhyvinvoinnista vaan nostaa keskusteluun ammattiin sisältyviä työhyvinvointitekijöitä ja vahvistaa työhyvinvoinnin tutkimusta ammattien näkökulmasta.

This article-based dissertation is based on the idea that every profession includes factors that affect well-being at work. In this study, a profession is not seen only as a category that groups workers together, but as an independent factor that influences work well-being. My research broadens the discussion on work well-being beyond the individual, the work community, and the organization by producing knowledge about the significance of the profession itself. I call this professional work well-being, and I examine it in the context of municipal youth work. Research on professional work well-being in youth work is part of a research tradition that focuses on the profession. My study uses a constructionist approach, meaning that reality, knowledge, and meanings are understood as being created in interaction between people.

I examine professional work well-being in youth work through four sub-studies. The first sub-study looks at youth workers’ well-being from the perspective of professional practice, using practice architecture theory. The article is based on group discussions in which youth workers talked about professional work well-being. The material was analysed with practice architecture theory and the results were divided into three dimensions: sayings, doings, and relatings. According to the study, youth work is strengthened by the experienced meaningfulness of the work and by a positive attitude towards young people and youth. At the same time, the undefined nature of the work and contradictions in structural arrangements weaken well-being.

The second sub-study examines youth workers’ views on how the young people they meet at work, and youth as a phenomenon, affect work well-being in youth work in the 2020s. According to the results, youth work is strengthened by having young people as the starting point of the work, by seeing young people progress in life, and by receiving feedback from them. Work demands increase due to expectations related to integrating young people into society, working with increasingly vulnerable youth, and the broader societal pressure targeting young people. These demands weaken well-being, challenge youth work’s aim to adapt its tasks to young people’s needs, and make it difficult to maintain a positive view of youth.

The third sub-study focuses on youth work as part of multi-professional network cooperation. The data come from a work well-being survey in which youth workers described their experiences of participating in network work. I use four components of multi-professional cooperation: multi-professional climate, institutional cultures, sector-specific goals, and professional power. According to the results, youth work does not have an established position in networks. The network’s knowledge of youth work and its ability to handle different professional perspectives are key factors for how youth work is positioned. Hierarchical relations and confidentiality rules weaken youth workers’ possibilities to participate. Youth workers can strengthen youth work’s position by bringing youth work perspectives into the network in ways that benefit it, and by connecting youth work practices to the broader service system.

The fourth sub-study examines the retention of youth workers—or more specifically, the factors that weaken it. The data consist of youth workers’ written explanations about why they are considering leaving the field. The analysis uses chaos theory of careers, which helps to interpret the complexity of transitions in career paths. According to the study, factors that make youth workers consider changing fields include low salary, demanding workload, expanding tasks, young people’s increasing difficulties, and structural challenges and the societal status of youth work. At the same time, broad education provides opportunities to move into other fields, especially social and health services. Higher education also creates conditions for career advancement. The analysis shows that several factors related to how youth work is organized and what it contains weaken commitment to the profession.

A closer look at the findings reveals tensions that shape professional work well-being in youth work. Established professional practices, the target group of the work, work environments, societal expectations, and commitment to the profession are all elements that influence professional work well-being. These elements create tensions in how youth work is carried out and shape the conditions under which youth workers operate. The heterogeneity of the youth work field allows flexibility in how youth work is done, but does not support the strengthening of professional identity. As youth work increasingly focuses on vulnerable young people and expands into new environments, it shifts more toward corrective work and predetermined goals. In the 2020s youth workers must maintain the principles and core values of youth work while also performing diverse tasks in new settings. The current labour market environment does not support professional commitment. The professional work well-being is collective and dynamic in nature.

Examining professional work well-being is important for different fields, both for developing work and promoting well-being. Discussions about work well-being need to be more diverse, and professional work well-being is a more important topic than previously recognized. My research not only produces knowledge about the well-being of youth workers but also develops work well-being research from the perspective of professions.