Turvallisuuspoliittinen sukupuolikuilu?: Sukupuolierot suomalaisten ulko- ja turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen, missä määrin sukupuoli jäsentää suomalaisten ulko- ja turvallisuuspoliittisia mielipiteitä vuonna 2025. Tutkimus sijoittuu aikaan, jolloin suomalainen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa ja Suomen liityttyä puolustusliitto Natoon. Käyttämällä keskiarvovertailuja tarkastelen miesten ja naisten välisiä mielipide-eroja neljällä eri turvallisuuspoliittisella osa-alueella: EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kannatus, Nato-kannatus ja turvatakuuluottamus, Ukrainan oikeudenmukaisen rauhan tavoittelu sekä Yhdysvaltojen kanssa tehtävän turvallisuuspoliittisen yhteistyön kannatus. Lisäksi tutkin lineaarisella regressioanalyysilla, säilyykö sukupuolen yhteys näihin mielipiteisiin, kun ideologia, uhkakokemukset, nuori ikä ja taustamuuttujat huomioidaan. Sukupuoli on noussut yhdeksi viime vuosien keskeisimmistä poliittisista jakolinjoista, ja arvoerojen on nähty kasvaneen erityisesti nuorten miesten ja naisten keskuudessa. Tästä syystä tarkastelen regressioanalyysin yhteydessä myös, poikkeavatko sukupuolierot turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä nuorten ikäryhmässä muista ikäryhmistä. Lopuksi tarkastelen ristiintaulukoinneilla, onko epävarmuus turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä sukupuolittunutta. Tutkimuksen aineistona käytin Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn Arvo- ja asennetutkimusta keväältä 2025. Aineisto koostuu 2070 18–79-vuotiaan Suomessa asuvan henkilön vastauksista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa aiempaan turvallisuuspoliittisten mielipiteiden tutkimukseen ja sukupuolierojen syistä esitettyihin hypoteeseihin, modernin sukupuolikuilun teoriaan sekä feministiseen turvallisuustutkimukseen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sukupuolen yhteys turvallisuuspoliittisiin mielipiteisiin vaihteli osa-alueittain. Miesten ja naisten väliset mielipide-erot olivat suurimmat Ukrainan oikeudenmukaisen rauhan tavoittelua tarkastelevassa mittarissa, kun taas EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kannatusta tarkastelevassa mittarissa eroa ei havaittu. Naiset suhtautuivat miehiä kriittisemmin kaikkiin turvallisuuspoliittisiin osa-alueisiin EU-mittaria lukuun ottamatta. Regressioanalyysissa sukupuoliero säilyi merkitsevänä osassa mittareita, mutta osassa ero kytkeytyi ideologiaan sekä uhkakokemuksiin. Sukupuolierot eivät nuorten kohdalla poikenneet muista ikäryhmistä. Tulokset osoittivat myös, että epävarmuus turvallisuuspoliittisissa mielipiteissä oli selvästi sukupuolittunutta, sillä naiset valitsivat epävarmuutta ilmaisevan vaihtoehdon lähes kaikissa väittämissä miehiä useammin.