Traumaattiset tapahtumat ja pakolaisuuden vaihe : yhteys internalisoiviin oireisiin

Abstract

Pakolaisuus on pitkä ja monivaiheinen prosessi, johon liittyy usein potentiaalisesti traumaattisia tapahtumia (engl. potentially traumatic event, PTE) sekä monenlaisia mielenterveyden haasteita. Aiemmassa tutkimuksessa PTE:n on havaittu annos-vastesuhdemallin mukaisesti olevan yhteydessä vakavampaan mielenterveysoireiluun. Pakolaisuuden vaiheita on sen sijaan huomioitu vain harvoin PTE:n ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä koskevassa tutkimuksessa. Allostaattisen kuormituksen mallin mukaisesti PTE:n ja mielenterveyden tarkastelu pakolaisuuden vaihe huomioiden voisi kuitenkin lisätä ymmärrystä mielenterveyden kehityskuluista pakolaisuuden aikana. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella PTE:n ja pakolaisuuden vaiheen (pako vs. uudelleen- tai omaehtoinen asettuminen) vaikutusta internalisoiviin oireisiin. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, ennustaako PTE ahdistuneisuus- ja masennusoireilua pakolaisilla, ja oletuksena oli, että suurempi PTE-altistus on yhteydessä voimakkaampaan oireiluun. Toinen tutkimuskysymys oli, millä tavalla PTE ja pakolaisuuden vaihe yhdessä vaikuttavat ahdistuneisuus- ja masennusoireisiin. Sen osalta hypoteesit olivat, että PTE:n vaikutus ahdistuneisuusoireisiin korostuu paon vaiheessa (H2a) ja että PTE:n vaikutus masennusoireisiin korostuu uudelleenasettumisen vaiheessa (H2b).

Tutkittavat olivat The Center for Victims of Torture -keskuksen kuntoutusohjelman 12–82-vuotiaita (ka = 32.88) osallistujia Keniassa, Dadaabin pakolaisleirillä (paon vaihe) sekä Nairobin kaupungissa (uudelleenasettuminen). Aineisto kerättiin vuosina 2010–2016 osana ohjelman alkuhaastatteluja. Ahdistuneisuus- ja masennusoireita mitattiin Hopkins Symptom Checklist-25 -mittarilla ja PTE:tä tätä tarkoitusta varten kehitetyllä kyselyllä. Lopulliseen aineistoon kuului 2662 tutkittavaa, joista 992 oli Dadaabista ja 1670 Nairobista. Aineistoa analysoitiin lineaarisia regressiomalleja käyttäen.

Tutkimuksen tulokset tukivat ensimmäisen tutkimuskysymyksen hypoteesia, sillä suurempi PTE-altistus oli yhteydessä voimakkaampaan masennus- ja ahdistuneisuusoireiluun. Tämä tulos tuki annos vastesuhdemallia pakolaisilla. Toisen tutkimuskysymyksen osalta PTE:n vaikutus masennusoireiluun korostui uudelleenasettumisen vaiheessa tukien toista hypoteesia (H2b). Tämä tulos oli yhteensopiva allostaattisen kuormituksen mallin kanssa, jonka mukaan masennusoireilu voi korostua stressin myöhemmissä ajallisissa vaiheissa. Ahdistuneisuutta koskenut hypoteesi (H2a) sen sijaan ei saanut tukea, sillä pakolaisuuden vaihe ei vaikuttanut PTE:n ja ahdistuneisuusoireilun väliseen suhteeseen. Tämä tulos voi selittyä ahdistuneisuuden samanasteisuudella pakolaisuuden eri vaiheissa. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat tarpeeseen integroida perinteisempää PTE:hen keskittyvää tutkimusta sekä pakolaisuuden vaiheen ja kumulatiivisen kuormituksen huomioivaa tutkimusta.