Hoivan heterotopia : Eläinten turvakodit lajisorron purkamisen ja prefiguratiivisen politiikan paikkoina

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen tuotantoeläinten turvakodissa ilmeneviä hoivan muotoja sekä niiden yhteiskunnallista ja poliittista merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia hoivan muotoja tuotantoeläinten turvakodin arjessa ilmenee ja miten nämä hoivan käytännöt rakentavat vaihtoehtoista suhdetta ihmisten ja muiden eläinten välille. Tutkimus osallistuu keskusteluun siitä, miten eläinten asema rakentuu antroposentrisessa ja spesistisessä yhteiskunnallisessa järjestyksessä ja millä tavoin eläinten turvakodit voivat avata tilaa tämän järjestyksen kyseenalaistamiselle.

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu heterotopian, prefiguratiivisen politiikan, ekofeministisen hoivaetiikan, biopolitiikan ja vastahallinnan näkökulmien ympärille. Tämän vitekehyksen avulla tarkastelen eläinten turvakotia tilana, jossa eläintuotannon ylläpitämiä valtasuhteita, ihminen–eläin-dualismia sekä eläinten hyväksikäyttöä oikeuttavaa järjestystä voidaan tehdä näkyviksi, haastaa ja neuvotella uudelleen.

Kyseessä on laadulinen tutkimus, jonka ensisijainen aineisto koostuu Eläinten turvakoti Saparomäen arjessa tehdyistä havainnoista. Kenttäjakson aikana osallistuin turvakodin arkeen ja havainnoin ihmisten ja eläinten välisiä suhteita, hoivakäytäntöjä sekä tilan jokapäiväistä toimintaa. Täydensin aineistoa myös Saparomäestä kertovalla teoksella sekä turvakodin sosiaalisen median sisällöillä. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Turvakodin arjesta tunnistettiin viisi hoivan muotoa: 1) hoiva yksilöllisen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisena, 2) hoiva rauhaan jättämisenä ja autonomian kunnioittamisena, 3) hoiva tilallisina ja aineellisina käytäntöinä, 4) hoiva affektiivisina ja kehollisina käytäntöinä sekä 5) hoiva suhteiden ja hoivan mahdollistajana. Tulokset osoittavat, että nämä hoivan muodot rakentavat arkea, jossa tuotantoeläimiksi määritellyt yksilöt kohdataan tuntevina, kokevina ja itsesiarvoisina olentoina tuotannon resurssien sijaan. Hoivan käytännöissä korostuvat eläinten yksilöllinen ja kiireetön kohtaaminen, lajityypillisen elämän mahdollistaminen sekä relationaalinen yhdessäolo, jossa suhde rakentuu vastavuoroisuuden ja keskinäisriippuvuuden varaan.

Tutkielman johtopäätöksenä esitän, että tunnistetut hoivan muodot rakentavat yhdessä heterotopisen hoivan piirin, joka toimii vastapaikkana eläinten hyväksikäyttöön perustuvalle yhteiskunnalliselle järjestykselle. Hoivan käytännöt voidaan ymmärtää vastahallinnallisina ja prefiguratiivisina käytäntöinä, jotka haastavat biopoliittista eläintuotannon logiikkaa, ihmisen ja eläimen välistä dualismia sekä lajisorron oikeuttavaa totuusjärjestelmää. Näin turvakotien hoiva tekee näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja järjestää ihmisten ja muiden eläinten välisiä suhteita sekä ennakoi oikeudenmukaisempaa todellisuutta, jossa enemmän-kuin-inhimillisen yhteiselon on mahdollista kukoistaa.