Ilmastonmuutoksen vaikutukset ratojen routamitoitukseen
Valli, Janina (2026)
2026
Rakennustekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
Hyväksymispäivämäärä
2026-07-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202607238455
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202607238455
Tiivistelmä
Suomessa ilmastonmuutos näkyy erityisesti talvilämpötilojen nousuna, sademäärien kasvuna ja lumipeitteen ohenemisena. Muutokset vaikuttavat maan routimisolosuhteisiin, routakauden pituuteen sekä siten ratarakenteiden routamitoitukseen. Nykyiset ratojen routamitoitusohjeet perustuvat vuosien 1978–2007 ilmastotietoihin, minkä vuoksi niiden soveltuvuutta tulevaisuuden ilmasto-olosuhteisiin on tarpeellista arvioida.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia routimiseen ja ratojen routamitoitukseen Suomessa. Työn tavoitteena oli selvittää, miten muuttuva ilmasto vaikuttaa routasyvyyteen, ja miten nykyisiä routamitoitusohjeita voitaisiin kehittää vastaamaan tulevaisuuden ilmasto-olosuhteita. Tutkielma toteutettiin kirjallisuustutkimuksena hyödyntäen tutkimusraportteja, tieteellisiä artikkeleita, suunnitteluohjeita ja ilmastotilastoja. Kirjallisuustutkimuksesta saadun tiedon avulla työssä tehtiin routamitoitustarkastelu ja päivitetty routamitoituskartta vastaamaan tulevaisuuden mahdollista ilmastoa.
Kirjallisuustutkimuksessa havaittiin, että ilmastonmuutoksen myötä routakausi lyhenee ja roudan tunkeutumissyvyys pienenee erityisesti rannikolla ja Etelä-Suomessa. Talvisin lämpötilat vaihtelevat aikaisempaa enemmän nollan molemmin puolin ja talvisateet lisääntyvät, mikä muuttaa roudan jäätymis- ja sulamissyklejä. Tällöin routa voi sulaa ja jäätyä uudelleen useamman kerran talven aikana, aiheuttaen kelirikon vaaran kesken routakauden.
Työssä tehtiin routamitoitustarkastelu, jossa tutkittiin routimattoman radan rakennekerrosten kokonaispaksuuden muutosta vuoteen 2100 mennessä, kun keskitason kasvuhuonekaasupäästöskenaario toteutuisi Suomessa. Tarkastelu tehtiin Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa ja Rovaniemellä suorittamalla routamitoitus nykyisen RATO 3:n routamitoituskartan mukaan sekä työssä laaditun, vuoteen 2100 ulottuvan routamitoituskartan mukaan. Routamitoitustarkastelun tuloksena rakennekerrosten kokonaispaksuus voisi ohentua Pohjois-Suomessa noin 0,7 m, Keski-Suomessa noin 1 m ja Etelä-Suomessa noin 1,3 m vuosisadan loppuun mennessä. Tämän muutoksen myötä rakennekerrosten kokonaispaksuuksien määrityksessä kantokestävyydestä voi tulla määräävä.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia routimiseen ja ratojen routamitoitukseen Suomessa. Työn tavoitteena oli selvittää, miten muuttuva ilmasto vaikuttaa routasyvyyteen, ja miten nykyisiä routamitoitusohjeita voitaisiin kehittää vastaamaan tulevaisuuden ilmasto-olosuhteita. Tutkielma toteutettiin kirjallisuustutkimuksena hyödyntäen tutkimusraportteja, tieteellisiä artikkeleita, suunnitteluohjeita ja ilmastotilastoja. Kirjallisuustutkimuksesta saadun tiedon avulla työssä tehtiin routamitoitustarkastelu ja päivitetty routamitoituskartta vastaamaan tulevaisuuden mahdollista ilmastoa.
Kirjallisuustutkimuksessa havaittiin, että ilmastonmuutoksen myötä routakausi lyhenee ja roudan tunkeutumissyvyys pienenee erityisesti rannikolla ja Etelä-Suomessa. Talvisin lämpötilat vaihtelevat aikaisempaa enemmän nollan molemmin puolin ja talvisateet lisääntyvät, mikä muuttaa roudan jäätymis- ja sulamissyklejä. Tällöin routa voi sulaa ja jäätyä uudelleen useamman kerran talven aikana, aiheuttaen kelirikon vaaran kesken routakauden.
Työssä tehtiin routamitoitustarkastelu, jossa tutkittiin routimattoman radan rakennekerrosten kokonaispaksuuden muutosta vuoteen 2100 mennessä, kun keskitason kasvuhuonekaasupäästöskenaario toteutuisi Suomessa. Tarkastelu tehtiin Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa ja Rovaniemellä suorittamalla routamitoitus nykyisen RATO 3:n routamitoituskartan mukaan sekä työssä laaditun, vuoteen 2100 ulottuvan routamitoituskartan mukaan. Routamitoitustarkastelun tuloksena rakennekerrosten kokonaispaksuus voisi ohentua Pohjois-Suomessa noin 0,7 m, Keski-Suomessa noin 1 m ja Etelä-Suomessa noin 1,3 m vuosisadan loppuun mennessä. Tämän muutoksen myötä rakennekerrosten kokonaispaksuuksien määrityksessä kantokestävyydestä voi tulla määräävä.