Näkymättömät yhteiskuntaryhmät : Käsiteanalyysi Antonio Gramscin käsitteestä subaltern

Abstract

Työ käsittelee Antonio Gramscin subaltern-käsitettä. Tarkoituksena on tarjota ensimmäinen suomenkielinen esitys subaltern-käsitteen luonteesta ja Gramscin Vankilavihkosta 25 sekä sitä ympäröivistä teoreettisista keskusteluista. Subaltern on saanut osakseen laajaa keskustelua, mutta keskustelu on ollut jokseenkin Gramscista irtaantunutta. Pyrkimyksenä on siis ymmärtää itse subaltern-käsitteenä, jotta se olisi mahdollisesti sovellettavissa jatkossa laajemmin yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen.

Ensimmäisenä työ käsittelee Kalkutan koulukunnan tutkija Gayatri Chakravorty Spivakin vaikutusvaltaista esseetä ”Can the subaltern speak” luoden näin ymmärryksen postkoloniaalisesta tulkinnasta. Tästä työ siirtyy lähemmäksi Gramscia ja pohtii vankilasensuuriteoria paikkaansa pitävyyttä sekä tarkastelee kriittisesti Spaivakin argumentteja hyödyntäen Peter Thomasin sekä Marcus Greenin työtä käsitteen ympärillä.

Keskusteluiden ymmärtäminen antaa työlle mahdollisuuden tarkastella itse Vankilavihkoa kriittisesti ja auttaa meitä ymmärtämään laajemmin subaltern-käsitteen mahdollisuuksia sekä rajoiteta. Kokonaisvaltainen ymmärrys käsitteestä mahdollistaa lopuksi subaltern-käsitteen tulkitsemisen osana nykyhetken yhteiskuntaa. Tässä esimerkkinä toimii 2010-luvun lopun keltaliivi-protestiliike, joka onnistui keräämään laajoja ihmismassoja taakseen Ranskassa kesällä 2018.

Työ päätyy johtopäätökseen, että subaltern on laaja yhteiskunnallinen liike, joka kokoaa heterogeenisen joukon ihmisiä ja heidän muodostamiaan ryhmiä yhteen luoden massaliikkeen, jolla on potentiaali kumota hegemoniset suhteet päästessään tavoitteisiinsa. Näin ollen subaltern on myös nykyhetkessä relevantti termi, sillä rakenteet, jotka sen luovat eivät ole väistyneet ja osittain nämä rakenteet ovat tuomittuja luomaan myös subaltern aina uudestaan