Englantilainen yhteiskunta myrkyllisen fiktion kourissa : Penny Dreadful -kirjallisuus ja moraalinen paniikki 1860- ja 1890-lukujen sanomalehtikeskustelussa

Abstract

Keskustelu sensaatiokirjallisuuden haittavaikutuksista syttyi 1860-luvulla englantilaisten sanomalehtien sivuilla. Nuorisorikollisuus ja lasten ajautuminen rikolliseen toimintaan, epäasiallinen käytös, murhat ja itsemurhat liitettiin Penny Dreadful -kirjallisuuden kuluttamiseen. Tällainen haitallinen, lapsille kohdistettu fiktio nähtiin uhkana lasten mielenterveydelle, moraalille ja koko yhteiskunnalliselle järjestykselle. Keskustelu sanomalehdissä ulottui aina 1860-luvulta 1900-luvun alkuun asti, mutta jo 1890-luvun aikana ilmiö alkoi vähitellen hiipua.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan erilaisia lehtijuttuja 1860- ja 1890-lukujen englantilaisissa sanomalehdissä. Analyysin tavoitteena on selvittää, millä tavoin Penny Dreadful -kirjallisuuden nähtiin vaikuttavan lukijan mielentilaan ja toimintaan, ja tätä kautta yleisemminkin yhteiskuntaan. Aikalaiset etsivät ja ehdottivat erilaisia ratkaisukeinoja ongelmaan, mikä on toinen analyysin kohde. Tutkielmassa tarkastellaan myös niiden keskustelijoiden mielipiteitä, jotka kyseenalaistivat sensaatiokirjallisuuden väitetyt haitat ja pitivät niistä käytyä keskustelua liioiteltuna. Tavoitteena on selvittää, miten keskustelu muuttui 1860-luvulta 1890-luvulle, ilmiön alusta sen loppuun. Koska taide ja siitä käyty keskustelu on aina sidoksissa yhteiskunnallisiin muutoksiin, analyysi yhdistyy moneen muutokseen 1800-luvun lopun Englannissa, kuten koululaitoksen ja lasten oikeuksien sekä painotuotteiden lakiuudistuksiin.

Penny Dreadful -kirjallisuus on sateenvarjokäsite massatuotetulle, halvalle sarjajulkaisuille, jonka kohdeyleisönä olivat lapset, etenkin työväenluokan ja alemman keskiluokan pojat. Se, mikä teki näistä sensaatiolehtiä, johtui niiden halvasta hinnasta, vauhdikkaista juonenkäänteistä ja normeja rikkovista hahmoista. Koska ylemmät sosiaaliluokat kokivat tarvetta valvoa ja kontrolloida alemman työväenluokan vapaa-ajan viettoa, miellettiin tällainen halpa Dreadful -kirjallisuus ongelmallisena ja vaarallisena etenkin lapsille, joiden uskottiin olevan erityisen alttiita haitallisen kirjallisuuden vaikutuksille. Peloksi nousi lukevan massan moraalin korruptoituminen, joka johtaisi rikollisuuden kasvuun ja ennen pitkää koko englantilaisen yhteiskunnan rappeutumiseen ja tuhoon. Tällaista tunteisiin vetoavaa ja kirjallisuuteen liittyvää ilmiötä on kuvailtu termillä moraalinen paniikki. Penny Dreadful -tarinoihin liittyvä ilmiö ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kirjallisuuteen liittyvä moraalinen paniikki Englannin historiassa. Dreadful -kirjallisuus edustaakin jatkumoa sykliselle moraalisen paniikin ilmiölle, joka toistuu yhä uudelleen eri aikakausina ja eri kulttuureissa.

Penny Dreadful -kirjallisuutta kuvailtiin usein lehdistössä myrkkynä, joka vaikuttaisi suoraan lasten mielenterveyteen, ja saisi heidät tekemään rikoksia, murhia ja jopa itsemurhia. Ratkaisukeinoiksi ehdotettiin sensuuria, koululaitosten uudistamista, valtion puuttumista asiaan lakimuutosten kautta, kirjaseurojen toiminnan laajentamista, vanhempien vastuuta vahtia lastensa lukemista paremmin ja hyvänlaatuisen kirjallisuuden kirjoittamista ns. vastalääkkeenä ja vastapainona haitalliselle kirjallisuudelle.