Lasten kokemuksia ja ajatuksia kaksikielisestä varhaiskasvatuksesta ja kielenoppimisesta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatusikäisten lasten kokemuksia ja ajatuksia kaksikielisestä varhaiskasvatuksesta ja kielenoppimisesta. Kaksikielistä pedagogiikkaa ja pienten lasten kokemuksia on tutkittu erikseen, mutta näitä kahta aihetta harvoin yhdistetään tutkimuksissa. Tutkimus pyrkii siis tuomaan esiin lapsen oman äänen ja kokemukset kaksikielisestä päiväkotiarjesta heidän itse kertomanaan. Tutkimus toteutettiin keväällä 2026 Tampereen kaupungin päiväkodissa Amurissa, jossa järjestetään ranskankielistä kaksikielistä varhaiskasvatusta kahdessa lapsiryhmässä.

Tutkielmassa käsitellään ensin, mitä on kaksikielinen varhaiskasvatus ja syvennytään siihen, millaista on kaksikielinen pedagogiikka. Kaksikielinen pedagogiikka voidaan jakaa kolmeen käytäntöön: tiukkaan erotteluun, joustavaan vähentämiseen ja joustavaan moninaisuuteen. Joustavan moninaisuuden menetelmiin kannustetaan ja niitä käytetään myös Amurin päiväkodissa. Yksi joustavan moninaisuuden menetelmä on limittäiskieleily. Käsittelemme pedagogiikan jälkeen myös hieman lasta kielenoppijana. Aineisto kerättiin haastattelemalla pareittain kahdeksaa 5–6-vuotiasta lasta, jotka osallistuivat muuhun laajamittaiseen kaksikieliseen varhaiskasvatukseen. Haastattelukysymykset liittyivät kolmeen teemaan: päiväkotiarkeen, kielenoppimiseen, sekä ranskan kieleen. Tutkielma on laadullinen ja aineisto analysointiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Aineistosta muodostettiin alaluokkien kautta pääluokkia molempia tutkimuskysymyksiä varten.

Tulokset osoittavat, että lasten kokemukset kaksikielisestä varhaiskasvatuksesta ja kielenoppimisesta vaihtelevat. Lapset viihtyivät pääosin päiväkotiryhmässään, mutta päiväkotiarkeen liittyi myös negatiivisia asioita. Kaksi lasta ei olisi halunnut osallistua kaksikieliseen varhaiskasvatukseen, mutta muut kokivat kaksikielisyyden positiivisena asiana. Ranskan kielen läsnäolo ja aikuisten ranskan kielen puhuminen aiheutti muutamalle lapselle ristiriitaisia tunteita. Tulosten mukaan lapset ovat yleisesti kiinnostuneita kieltenoppimisesta ja kertovat osaavansa monia kieliä, mutta muutamalle ranskan kieli ei ollut innostavaa tai sitä ei omasta mielestä osattu. Lapset määrittelivät oppimisen prosessinomaiseksi harjoitteluksi, mutta myös lopputuleman kautta tietämiseksi ja osaamiseksi. Ranskan kielen oppiminen tai puhuminen tuntui osan mielestä vaikealta ja osan mielestä helpolta, sekä osan mielestä jotain niiden väliltä.

Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että lapset kokevat kaksikielisen päiväkodin hyvin eri lailla, mihin tulisi tutkimuksissa jatkossa syventyä lisää. Lasten osaamiskokemukset ja motivaatio vaihtelevat paljon lasten välillä. Näiden kehittymistä olisi tärkeää seurata, jotta varhaiskasvatuksessa osattaisiin paremmin tukea erilaisia lapsia kielenoppimisen alkutaipaleella.