Salolaislukiolaisten käsityksiä kielellisestä vaihtelusta kasvokkaisissa ja digitaalisissa vuorovaikutusympäristöissään

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan salolaislukiolaisten käsityksiä heidän omasta arkisesta kielenkäytöstään ja siinä tapahtuvasta kielellisestä vaihtelusta kasvokkaiskeskusteluissa sekä digitaalisissa vuorovaikutusympäristöissä. Tutkimus selvittää, minkälaisia havaintoja Salon lukiossa opiskelevat nuoret tekevät omassa arjessaan tapahtuvasta kielellisestä vaihtelusta, ja minkälaista tietoisuutta ja asenteita siihen liittyy. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Minkälaisia käsityksiä salolaislukiolaisilla on heidän omista kielellisistä käytänteistään kasvokkaiskeskusteluissa ja digitaalisissa vuorovaikutusympäristöissä sekä kielenkäytön eroavaisuuksista näiden ympäristöjen välillä? 2) Minkälaiseksi salolaislukiolaiset kuvaavat muiden kielten roolia kielellisissä repertuaareissaan? 3) Minkälaisia käsityksiä salolaislukiolaisilla on lounaismurteista tai suomen muista murteista sekä niiden roolista omassa arkisessa kielenkäytössään? Tutkimus edustaa sosiolingvististä kielikäsitystutkimusta. Nuorten kielenkäyttöä on tutkittu sosiolingvistiikan alkuajoista lähtien, ja nuorten on todettu tuovan uusia muotoja kieleen. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat kasvokkaiskeskusteluja koskevien havaintojen lisäksi digitaalisia vuorovaikutusympäristöjä koskevat nuorten omat havainnot, sillä 2020- luvun nuorten kielenkäyttöä tutkittaessa on hyvä ottaa huomioon digitaalisten viestintäkanavien merkitys heidän arjessaan.

Tutkimusaineistona on tammikuussa 2026 taltioidut ryhmäkeskustelut ja niistä tekstimuotoon käännetyt litteraatit. Aineisto on kerätty Salon lukiossa kahdella puheviestinnän valinnaisen kurssin oppitunnilla. Ryhmäkeskusteluja ennen lukiolaisille oli jaettu keskusteluihin orientoivat paperiset kyselylomakkeet, jotka sisälsivät sekä väittämiä että avoimia kysymyksiä. Ryhmäkeskustelut olivat muodoltaan puolistrukturoituja. Ryhmäkeskusteluissa tutkija toimi keskustelun fasilitaattorina välillä myös omia ajatuksiaan muille keskustelijoille jakaen. Ryhmäkeskusteluja oli kaksi, ja niihin osallistui yhteensä kahdeksan henkilöä, neljä kumpaankin. Ryhmäkeskustelujen tarkoituksena oli keskustella ryhmänä lukiolaisten omaa arkista kielellistä vaihtelua koskevista havainnoista. Taltioidut ryhmäkeskustelut olivat kumpikin noin 30 minuutin mittaisia, joten videomateriaalia syntyi yhteensä noin tunnin verran. Aineistoa on analysoitu aineistolähtöisesti ja laadullisesti temaattisen analyysin menetelmin.

Salolaislukiolaisten kieltä koskevissa havainnoissa teemaksi nousi tilanteisen vaihtelun merkitys kielenkäyttöön niin kasvokkaiskeskusteluissa kuin digitaalisissa vuorovaikutusympäristöissäkin. Tilanteisen vaihtelun merkitys kielelliselle vaihtelulle eri vuorovaikutusympäristöissä tuli ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden havainnoissa esiin esimerkiksi keskustelukumppanin roolin merkityksenä (esim. ikä, tuttuus, asema itseen nähden) tai vuorovaikutusympäristön (esim. Wilma-viestit vs. Snapchat-sovellus) merkityksenä kielelliseen vaihteluun. Havainnot koskivat myös kielenkäytöllä tietynlaisen vaikutelman luomista itsestä eli sosiaalisen identiteetin rakentamista kielenkäytön avulla. Aineistossa teemoiksi muodostuivat myös englannin ja suomen limittäiskäyttöä koskeva varauksellisuus ja negatiivinen asenne, mutta englantiin liitettiin myös helppokäyttöisyys. Lisäksi teemaksi muodostui kokemus omasta murteesta neutraalina, huomaamattomana ja arkisena osana omaa kielenkäyttöä sekä kokemus muiden suomen kielen murteiden erilaisuudesta ja vahvuudesta oman asuinalueen puhekieleen verrattuna. Osallistujat eivät havainneet suuria eroja kasvokkaiskeskusteluiden ja digitaalisissa vuorovaikutusympäristöissä tapahtuvien keskusteluiden välillä, mutta englannin ja suomen limittäiskäyttöön kohdistuvat havainnot koskivat etenkin digitaalisia ympäristöjä, kun taas murteisiin liittyvät havainnot koskivat pääosin kasvokkaisia keskusteluita. Tutkimus osoitti salolaislukiolaisista koostuvan pienen joukon olevan melko kielitietoisia, sillä ryhmäkeskusteluissa ilmeni monipuolisia havaintoja heidän omaa arkista kielenkäyttöään koskien. Vaikka tutkimuksen antama tieto ei olekaan yleistettävissä, antaa tutkimus kuitenkin tietoa Salon puhekielen tämänhetkisestä tilanteesta muutaman salolaislukiolaisen silmin. Lisäksi tutkimus antaa tietoa kansalaislingvistisiä piirteitä omaavan puolistrukturoidun ryhmäkeskustelun toimivuudesta tämänkaltaisen aineiston keruumenetelmänä.