Romaaninen filologia kansainvälisen keskiajan tutkimuksen impetuksena

Abstract

Suomalainen keskiajan tutkimus ja romaaninen filologia ovat kulkeneet käsi kädessä molempien olemassaolosta asti. Itse asiassa kansainvälinen keskiajan tutkimus Suomessa on paljolti romanistien raivaamaa. Tämä artikkeli tarkastelee romaani-sen filologian roolia osana suomalaisen keskiajan tutkimuksen kehitystä 1800-luvun lopulta nykypäivään. Tämä tapahtuu paljolti avainhenkilöiden (muun muassa Werner Söderhjelm, Arthur Långfors, Aimo Sakari ja Outi Merisalo) toiminnan kautta. Tältä osin tutkimuksessa sovelletaan prosopografista menetelmää tarkastelemalla näitä tutkijoita ryhmänä ja etsimällä heidän urapoluistaan, tutkimusintresseistään ja kansain-välisistä verkostoistaan yhteisiä piirteitä. Analyysi osoittaa, että romaanisen filologian piirissä kehittyneet metodologiset painotukset, tutkimuskohteet ja kansainväliset kontaktit ovat vaikuttaneet ratkaisevasti suomalaisen keskiajan tutkimuksen suun-tautumiseen ja uusien tutkijapolvien kouluttamiseen esimerkiksi FIDEM-diplomin (Fédération Internationale des Instituts d'Études Mediévales) kautta. Romanistinen perintö näkyy edelleen erityisesti käsikirjoitustutkimuksessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Artikkelin keskeinen väite on, että romaaninen filologia ei ole ollut suomalaisessa humanistisessa tutkimuksessa marginaalinen ilmiö, vaan olennainen osa keskiajan tutkimuksen tieteellistä infrastruktuuria ja kansainvälistä orientaatiota.