No One Is Born from the Asphalt : Social worlds of street-connected youth in Northeast Brazil

Abstract

Katu, laajassa merkityksessään moninaiset julkiset tilat kattaen, on ympäristö täynnä vaaroja ja riskejä. Samalla se tarjoaa monille brasilialaisille nuorille mahdollisuuksia tienaamiseen, päihteiden käyttöön, vapauteen, hauskanpitoon ja vaihtoehtoisiin läheissuhteisiin sekä pakopaikan haastavista tilanteista heidän perheissään ja yhteisöissään. Monet nuoret Brasilian katuympäristöissä eivät kuitenkaan ole irrallaan perheistään ja yhteisöistään, eivätkä myöskään pysyvästi kadulla. Vaikka nuoret liikkuvat erilaisten sosiaalisten ja tilallisten ympäristöjen välillä, heidän perheensä pysyvät heille usein tärkeinä.

Tämä osajulkaisuista koostuva väitöskirja sijoittuu sosiaalityön, lapsuus- ja nuorisotutkimuksen sekä perhetutkimuksen kentille. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää nuorten sosiaalisia maailmoja Koillis-Brasilian katuympäristöissä. Tutkimus tarkastelee nuorten kokemuksia katuympäristöä laajemmin ja osallistuu relationaalisen ymmärryksen rakentamiseen heidän elämästään erilaisissa ympäristöissä ja ihmissuhteissa, jotka muovaavat heidän sosiaalisia maailmojaan. Tämä tulokulma painottaa erityisesti nuorten perhesuhteita, mutta ei rajaudu ainoastaan niihin. Tutkimuksen etnografinen aineisto on tuotettu yhteistyössä kahden kansalaisjärjestön ja yhden valtion lastensuojelulaitoksen kanssa Recifen ja Salvadorin kaupungeissa kolmen kenttätyöjakson aikana vuosina 2018–2023. Tutkimukseen osallistui 16 nuorta, 3 perheenjäsentä ja 6 heidän kanssaan työskentelevää ammattilaista.

Väitöskirja vastaa kahteen yleiseen tutkimuskysymykseen. Ensimmäinen kysymys on, miten nuoret Koillis-Brasilian katuympäristöissä kokevat sosiaaliset maailmansa. Toinen kysymys koskee sitä, miten heidän ympäristönsä ehdollistaa näitä kokemuksia. Osajulkaisuissa näitä täsmentävät seuraavat tutkimuskysymykset: i) Miten katutilanteissa olevat nuoret kuvaavat perhesuhteitaan ja millaisia merkityksiä he liittävät perheisiinsä? ii) Miten katutilanteissa olevat nuoret liikkuvat erilaisten ympäristöjen välillä ja miten he kuvaavat tähän sosiaaliseen ja tilalliseen liikkumiseen liittyviä päätöksiään? iii) Miten solidaarisuus nuorten keskuudessa muodostuu tilanteissa, joissa he elävät rikollisuuden ja väkivallan keskellä? ja iv) Mitkä tekijät edesauttavat menestyksekästä ja kestävää muutosta katutilanteissa olevien nuorten ja heidän perheidensä kanssa tehtävässä työssä nuorten, perheenjäsenten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisen näkökulmasta?

Tutkimus paikantuu relationaaliseen lapsuus- ja nuorisotutkimukseen, ja tässä viitekehyksessä nuorten sosiaalisia maailmoja tarkastellaan aineistolähtöisten alakäsitteiden – relationaalisen riippuvuuden ja vastavuoroisuuden, relationaalisen liikkuvuuden sekä solidaarisuuden – kautta. Lisäksi tutkimus tuottaa tietoa oikeusperustaisista lähestymistavoista nuorten ja heidän perheidensä kanssa tehtävään työhön.

Ensimmäisen osajulkaisun tulokset valottavat nuorten sosiaalisia maailmoja koskien heidän perhesuhteitaan, joissa yhdistyvät emotionaalinen ja materiaalinen vastavuoroinen riippuvuus. Tämä vastavuoroisuus vaikuttaa perheiden selviytymiseen elinolosuhteissa, joita ehdollistaa sosiaalinen haavoittuvuus. Toisen osajulkaisun tulokset osoittavat, kuinka nuorten liike selviytymisen kontekstissa muotoutuu suhteessa heitä ympäröiviin ihmisiin ja yhteiskuntaan, kuitenkaan poissulkematta heidän toimijuuttaan näissä liikkumisen käytännöissä. Kolmannen osajulkaisun tulokset kuvaavat, kuinka nuorten ristiriitaiset solidaarisuuskokemukset rikollisuuden ja väkivallan keskellä ovat jatkuvan neuvottelun kohteena. Tämä arkipäiväinen solidaarisuus epävarmassa ympäristössä, joka muovaa monien tutkimukseen osallistuneiden nuorten elämää, heijastuu heidän käsityksiinsä universaalista solidaarisuudesta erityisesti muita haastavissa tilanteissa eläviä nuoria kohtaan. Neljännen osajulkaisun tulokset kuvaavat toivottua muutosta nuorten tilanteissa: tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen heikentämällä nuorten katusiteitä sekä vahvistamalla siteitä heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä. Tulokset korostavat kolmea lähestymistapaa, jotka voivat tukea tätä muutosta menestyksekkäästi ja kestävästi heidän kanssaan tehtävässä työssä: suhteen rakentaminen, tietoisuuden lisääminen ja voimavarojen vahvistaminen.

Väitöskirjan keskeiset tulokset havainnollistavat nuorten sosiaalisten maailmojen ristiriitaisuutta sekä erittelevät relationaalisuuden, toimijuuden ja sosiaalisen haavoittuvuuden monimutkaisia kytköksiä heidän kokemuksissaan. Sen sijaan, että nuoret nähtäisiin leimaavasti perheidensä hylkääminä, tutkimus tuo näkyväksi heidän relationaalisia yhteyksiään. Hylkäämisen käsite tulisi ymmärtää relationaalisesti siten, että se kattaa myös nuorten perheet ja yhteisöt, sillä julkiset palvelut ja päätöksenteko eivät vastaa riittävästi heidän monimutkaisiin tarpeisiinsa ja yksilöllisiin toiveisiinsa. Tulokset korostavat oikeusperustaisen käytännön ja politiikan merkitystä, mikä voi vahvistaa nuorten siteitä heidän perheisiinsä, yhteisöihinsä ja yhteiskuntaan.

While the street, in its wide sense of various public spaces, is an environment of danger and risks it also provides many young Brazilians with diverse opportunities for income, substance use, freedom, leisure and alternative sources of affection, as well as an escape from difficult situations in their families and communities. Still, most street-connected youth in Brazilian cities are not separated from their families and communities, nor are they static in the street environment. Even during young people’s movement between various socio-spatial settings, their families often remain important to them.

This article-based doctoral dissertation, situated in the fields of social work, childhood and youth research, and family research, explores the social worlds of street-connected youth in Northeast Brazil. The dissertation addresses these young people’s experiences beyond the direct street environment and contributes to a relational understanding of their lives across the diverse settings and relationships that shape their social worlds. This approach entails a central, though not exclusive, focus on their family relations. The dissertation’s ethnographic data was generated in collaboration with two civil society organisations and one governmental institution in the cities of Recife and Salvador across three separate fieldwork periods between 2018 and 2023. The participants include 16 young people and 3 family members, and also 6 professionals working with them.

The dissertation answers the following general research questions: first, how do street-connected youth in Northeast Brazil experience their social worlds and, second, how does the world around them shape, influence and constrain these experiences? The particular research questions addressed in each article are: i) How street-connected youth describe their family relations and what meanings they attach to their families? ii) How street-connected youth practise and describe their decision-making regarding socio-spatial mobility in relation to the multiple settings in which they move? iii) What constitutes solidarity in relation to young people living in a context of crime and violence? and iv) What contributes to successful and sustainable change in work with street-connected young people and their families based on descriptions provided by the youth and family members themselves, and the professionals who work with them? Situated within relational childhood and youth research, the dissertation approaches young people’s social worlds with the data-driven sub-concepts of relational interdependence, relational mobility and solidarity, and contributes to rights-based approaches in work with them.

The results illuminate young people’s social worlds, first, concerning how their family relations constitute both emotional and material interdependence and how this interdependence has direct effects on the families’ survival in living conditions shaped by social vulnerability. Second, the results reveal how street-connected young people’s movement within this context of survival is fundamentally formed in relations with both the people around them and society, while not ruling out the existence of their own agency in these mobility practices. Third, young people’s ambivalent solidarities amidst crime and violence – a living context that influences many of their lives – are manifested in a constant negotiation between different solidary experiences. This everyday solidarity in an uncertain environment shapes their expressions of universal solidarity, mainly towards other young people in difficult situations. Finally, the results distinguish the desired change in these young people’s situations: the weakening of their street connection and the strengthening of their family and community ties and, as a result, the achievement of family and community reintegration. The findings address how work approaches involving relationship-building, awareness-raising and enhancing strengths can contribute successfully and sustainably to this change.

The key findings presented in the dissertation illuminate the ambivalence inherent in these young people’s social worlds and unpack the complex connections between the relationality, agency and social vulnerability that are embedded in their experiences. Instead of presenting stigmatising narratives of street-connected young people being abandoned by their families, the dissertation’s narrative underlines these young people’s relational connections. The concept of abandonment should be perceived in a relational way so as to also encompass families and communities, as public policies still respond inadequately to their complex needs and unique desires. The findings point to the need for rights-based practice and policy to enhance young people’s connections with their families, communities and society.

RESUMO

A rua, no seu sentido amplo, incluindo vários espaços públicos, é simultaneamente um ambiente de perigo e riscos, mas também oferece a muitos adolescentes brasileiros diversas oportunidades de renda, uso de substâncias, liberdade, lazer e relações alternativas de afeto, bem como uma fuga de situações difíceis nas suas famílias e comunidades. No entanto, a maioria dos adolescentes com um vínculo com a rua nas cidades brasileiras não está separada das suas famílias e comunidades, nem permanece estática no ambiente da rua. Mesmo durante a movimentação dos adolescentes entre vários contextos socioespaciais, as suas famílias continuam frequentemente a ser importantes para eles.

Esta tese de doutoramento é baseada em artigos e situada nos campos do serviço social e a investigação sobre a infância, a juventude e a família. A pesquisa explora os mundos sociais dos adolescentes em situação de rua no Nordeste do Brasil. A tese investiga as experiências destes adolescentes para além do ambiente direto da rua e contribui para uma compreensão relacional das suas vidas em diversos contextos e relações que influenciam os seus mundos sociais. Esta abordagem inclui um foco central, embora não exclusivo, nas suas relações familiares. Os dados etnográficos da tese foram gerados em colaboração com duas organizações da sociedade civil e uma instituição governamental nas cidades de Recife e Salvador, ao longo de três períodos de trabalho de campo entre 2018 e 2023. Os participantes incluem 16 adolescentes, 3 familiares e 6 profissionais que trabalham com elas/es.

A dissertação responde às seguintes questões gerais de pesquisa: primeiro, como é que os adolescentes em situação de rua no Nordeste do Brasil vivem os seus mundos sociais e, em segundo lugar, de que forma o mundo que os rodeia influencia e condiciona essas experiências? As questões específicas abordadas em cada artigo são: i) Como é que os adolescentes em situação de rua descrevem as suas relações familiares e que significados atribuem às suas famílias? ii) Como é que os adolescentes em situação de rua praticam e descrevem as suas decisões sobre a sua mobilidade socioespacial em relação aos múltiplos contextos em que se movimentam? iii) O que constitui a solidariedade em relação aos adolescentes que vivem num contexto de crime e violência? e iv) O que contribui para uma mudança bem-sucedida e sustentável no trabalho com adolescentes em situação de rua e as suas famílias, com base nas descrições fornecidas pelos adolescentes e familiares, e pelos profissionais que trabalham com elas/es? Situada na investigação relacional, a dissertação aborda os mundos sociais dos adolescentes através dos subconceitos de interdependência relacional, mobilidade relacional e solidariedade, e contribui para abordagens do trabalho baseadas nos direitos.

Os resultados esclarecem os mundos sociais dos adolescentes, em primeiro lugar, sobre como as suas relações familiares constituem uma interdependência tanto emocional como material e como essa interdependência tem efeitos diretos na sobrevivência dessas famílias nas suas condições de vida, marcadas pela vulnerabilidade social. Em segundo lugar, os resultados revelam como a mobilidade dos adolescentes em situação de rua, neste contexto de sobrevivência, é fundamentalmente influenciada e condicionada pelas relações tanto com as pessoas que os rodeiam como com a sociedade, sem excluir a existência da sua própria agência nessas práticas de mobilidade. Em terceiro lugar, as solidariedades ambivalentes dos adolescentes vivendo no meio do crime e da violência, um contexto que influencia muitas das suas vidas, manifestam-se numa negociação constante entre diferentes experiências solidárias. Esta solidariedade cotidiana num ambiente incerto influencia as suas expressões de solidariedade universal, principalmente em relação dos outros adolescentes em situações difíceis. Por fim, os resultados distinguem qual é a mudança desejada nas situações destes adolescentes: diminuir o seu vínculo à rua e fortalecer os seus laços familiares e comunitários e, consequentemente, alcançar a reinserção familiar e comunitária. Os resultados indicam que abordagens de trabalho centradas na construção de relacionamento, na conscientização e no empoderamento podem contribuir de forma bem-sucedida e sustentável para esta mudança.

As principais conclusões da dissertação esclarecem a ambivalência inerente aos mundos sociais destes adolescentes e revelam as complexas ligações entre a relacionalidade, a agência e a vulnerabilidade social enraizadas nas suas experiências. Em vez de narrativas estigmatizantes que retratam os adolescentes em situação de rua como abandonados pelas suas famílias, a dissertação apresenta uma narrativa que valoriza as suas ligações relacionais. O conceito de abandono deve ser percebido de forma relacional, de modo a incluir também as suas famílias e comunidades, uma vez que as políticas públicas continuam a responder de forma inadequada às suas necessidades complexas e desejos únicos. As conclusões apontam para a necessidade de práticas e políticas baseadas nos direitos, com o objetivo de reforçar os vínculos dos adolescentes às suas famílias, comunidades e sociedade.