Pain Management in Labor and Birth Experience

Abstract

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia alatiesynnytyksen aikaisen kivunlievityksen ja synnytyskokemuksen välistä yhteyttä (Tutkimukset I–II). Eri kivunlievitysmenetelmien merkitystä kokonaisvaltaiseen synnytyskokemukseen arvioitiin sekä synnytyksen ensimmäisessä että toisessa vaiheessa. Näitä kokemuksia verrattiin spontaanin (SOL) ja käynnistetyn synnytyksen (IOL) sekä ensisynnyttäjien ja monisynnyttäjien välillä. Tutkimuksessa III verrattiin suun kautta annosteltua oksikodonia potilaan itse säätelemällä PCA-pumpulla (patient-controlled analgesia) annosteltuun oksikodoniin keisarileikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa kivun voimakkuuden, kivunlievityksen tehokkuuden arvioinnin ja ruoansulatuskanavan haittavaikutusten osalta.

Synnytyskokemuksella on merkittäviä vaikutuksia naisten terveyteen. Vaikka suurin osa naisista saa synnytyksen aikana kivunlievitystä, kivunlievitystyytyväisyyden ja synnytyskokemuksen välinen suhde on monimutkainen eikä ole aina suorassa yhteydessä kivunlievityksen tehokkuuteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli siksi selvittää eri kivunlievitysmenetelmien tehokkuutta synnytyksen aikana sekä arvioida, miten niiden tehokkuus liittyy synnytyskokemukseen kokonaisuutena. Vaikka epiduraalipuudutuksen ja ilokaasun vaikutuksia synnytyskokemukseen on tutkittu laajasti, muiden kivunlievitysmenetelmien vaikutuksista synnytyskokemukseen tiedetään verrattain vähän. Tutkimuksen tulokset lisäävät tietoa synnytyksen aikaisen kivunlievityksen kokemuksellisista haasteista ja voivat näin tukea myönteisempien synnytyskokemusten edistämistä.

Tutkimuksissa I–II aineisto koostui 14 kuukauden aikana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2015–2016 alateitse synnyttäneistä 2042 naisista. Synnyttäjien kokemukset kivunlievityksestä ja kokonaisvaltaisesta synnytyskokemuksesta arvioitiin visuaalisen analogiaskaalan (VAS) avulla lapsivuodeosastolla kahden päivän kuluttua synnytyksestä. Lisäksi arvioitiin muun muassa synnytyksen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa käytetty pääasiallinen kivunlievitysmenetelmä, synnytystapa, ennakko-odotukset kivunlievityksestä sekä tyytyväisyys yhteistyöhön kätilöiden ja lääkäreiden kanssa. Vertailevissa analyyseissä tarkasteltiin kivunlievitykseen ja synnytyskokemukseen liittyviä eroja käynnistettyjen ja spontaanisti alkaneiden synnytysten sekä ensi- ja uudelleensynnyttäjien välillä. Lisäksi tutkittiin korrelaatioita ja synnytyskokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Alkuperäisissä osatöissä raportoituja analyysejä täydennettiin väitöskirjatyötä varten tehdyillä lisäanalyyseillä, jotta koko aineistoa voitiin kuvata kattavammin.

Synnyttäjät olivat yleisesti tyytyväisiä synnytyksen aikaiseen kivunlievitykseen, ja vain 13 % raportoi tyytymättömyyttä (VAS ≤ 5). Tyytyväisyys kivunlievitykseen vaihteli huomattavasti käytetyn kivunlievitysmenetelmän mukaan sekä synnytyksen ensimmäisessä että toisessa vaiheessa. Epiduraali- ja spinaalipuudutus olivat yhteydessä korkeampaan tyytyväisyyteen molemmissa vaiheissa, kun taas oksikodoni ja ilokaasu liittyivät alhaisempaan tyytyväisyyteen synnytyksen ensimmäisessä vaiheessa, ja ilokaasu sekä farmakologisen kivunlievityksen puuttuminen toisessa vaiheessa. Kivunlievitykseen liittyvässä tyytyväisyydessä ei havaittu merkittäviä eroja käynnistettyjen ja spontaanisti alkaneiden synnytysten tai ensi- ja uudelleensynnyttäjien välillä.

Synnytyskokemus oli kokonaisuudessaan positiivinen riippumatta synnytyksen ensimmäisessä vaiheessa käytetystä kivunlievitysmenetelmästä. Tyytyväisyys säilyi yleisesti korkeana myös toisessa vaiheessa, vaikka tietyt kivunlievitysmenetelmät liittyivät alhaisempaan tyytyväisyyteen. Pudendaalipuudutuksen käyttö oli yhteydessä heikompaan synnytyskokemukseen erityisesti käynnistettyjen synnytysten ja ensisynnyttäjien keskuudessa. Spinaalipuudutus liittyi heikompaan synnytyskokemukseen ensisynnyttäjillä, kun taas farmakologisen kivunlievityksen puuttuminen liittyi heikompaan synnytyskokemukseen käynnistettyjen synnytysten yhteydessä.

Synnytyskokemus oli kohtalaisessa yhteydessä yleiseen kivunlievitystyytyväisyyteen. Yhteys oli heikko synnytyksen ensimmäisen vaiheen kivunlievityksen osalta, mutta vahvistui kohtalaiseksi toisessa vaiheessa. Negatiivinen synnytyskokemus (VAS ≤ 5) oli itsenäisesti yhteydessä tyytymättömyyteen synnytyksen toisen vaiheen kivunlievitykseen, kivunlievityksen huonoon ajoitukseen, riittämättömään tiedonsaantiin saatavilla olevista kivunlievitysmenetelmistä sekä synnytyksen käynnistykseen tai imukuppisynnytykseen.

Tutkimuksessa havaittiin aiemmin raportoimaton yhteys synnytyksen toisen vaiheen kivunlievitystyytyväisyyden ja kokonaisvaltaisen synnytyskokemuksen välillä, mikä korostaa oikea-aikaisen ja tehokkaan kivunlievityksen tärkeyttä.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa keisarileikkauksen jälkeinen kivunhoito on perinteisesti perustunut PCA-pumpun avulla annosteltuun oksikodoniin. Tämän hoitomuodon havaittiin kuitenkin viivästyttävän leikkauksen jälkeistä mobilisaatiota ja vastasyntyneen hoitoon osallistumista, ja ruoansulatuskanavan haittavaikutukset olivat potilailla yleisiä. Suun kautta annettava oksikodoni nähtiin mahdollisena vaihtoehtona, mutta sen riittävyyttä keisarileikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa epäiltiin, eikä näitä kahta menetelmää ollut aiemmin vertailtu. Näin ollen toteutettiin satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa verrattiin niiden tehokkuutta, toipumista ja haittavaikutuksia. Tutkimukseen osallistui 270 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2015–2017 keisarileikkauksella synnyttänyttä naista.

Osatyössä III todettiin, että suun kautta annettava kipulääkitys on yhtä tehokasta kuin laskimonsisäinen annostelu keisarileikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa. Suun kautta annettava lääkitys oli yhteydessä vähäisempään leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin, mahdollistaen varhaisemman mobilisaation, nopeamman kokonaisvaltaisen toipumisen sekä paremman varhaisen äidin ja vastasyntyneen välisen vuorovaikutuksen.

This thesis aimed to investigate the relationship between pain management and birth experience following vaginal delivery (Studies I and II). Satisfaction with pain management and the overall birth experience were assessed in relation to different pain management methods during the first and second stages of labor. These experiences were compared across spontaneous-onset (SOL) and induced labor (IOL), as well as between primiparous and multiparous women. In Study III, oral oxycodone was compared with patient-controlled (PCA) intravenous oxycodone for post–cesarean section pain management, focusing on pain intensity, satisfaction with pain management, and gastrointestinal side effects.

The childbirth experience has significant implications for women’s health. Although most women receive pain relief during labor, the relationship between satisfaction with pain management and the overall childbirth experience is complex and not always directly related to the effectiveness of pain relief. This study therefore aimed to examine the effectiveness of various pain management methods during labor and to assess how their effectiveness relates to the overall childbirth experience. While the effects of epidural analgesia and nitrous oxide on childbirth experience have been well documented, comparatively little is known about the impact of other pain management methods on childbirth satisfaction. The findings of this study may help to improve the understanding of the challenges associated with women’s experiences of pain management during labor and, ultimately, contribute to enhancing overall childbirth experiences.

In Studies I–II, the study material consisted of a 14-month cohort of 2,042 women delivering vaginally at Tampere University Hospital between 2015 and 2016. The parturients’ perceptions of pain relief and overall birth experience were assessed using a visual analogue scale (VAS) via a questionnaire administered on the maternity ward two days postpartum. In addition, variables such as the primary pain management method during the first and second stages of labor, mode of delivery, pre-existing expectations regarding pain management, and satisfaction with collaboration with midwives and physicians were assessed. Comparative analyses were conducted to examine differences in pain management and birth experience between induced and spontaneous-onset labors, as well as between primiparous and multiparous women. In addition, correlations and factors influencing the childbirth experience were investigated. Beyond the analyses reported in the original studies, some complementary analyses were performed for the thesis, to better describe the material as a whole.

Women were generally satisfied with their labor pain management, with only 13% reporting dissatisfaction (VAS ≤ 5). Satisfaction with pain relief varied considerably depending on the analgesic method used in both the first and second stages of labor. Epidural and spinal analgesia were associated with the highest satisfaction scores in both stages, whereas oxycodone and nitrous oxide were linked to the lowest scores during the first stage, and nitrous oxide and “no pharmacological pain management” were associated with low satisfaction during the second stage. No significant differences were observed between induced and spontaneous-onset labors or between primiparous and multiparous women in satisfaction with different pain relief methods.

Overall, women reported a positive childbirth experience regardless of the pain relief method used during the first stage of labor. Satisfaction remained high in the second stage as well, although certain pain management methods were associated with lower satisfaction in specific groups. The use of a pudendal block was associated with lower satisfaction, particularly among women with induced labor or primiparous women. Spinal analgesia was linked to lower satisfaction among primiparous women, while “no pharmacological pain management” was associated with lower satisfaction among women with induced labor.

Birth experience was moderately associated with overall satisfaction with pain management. The association was weak for satisfaction with pain relief during the first stage of labor but rose to a moderate level during the second stage. A negative birth experience (VAS ≤ 5) was independently linked to dissatisfaction with pain relief during the second stage of labor, suboptimal timing of analgesia, insufficient information on available pain management options, and the use of labor induction or vacuum-assisted delivery. A previously unreported finding was that satisfaction with pain relief during the second stage of labor was closely associated with the overall birth experience, consequently underscoring the need to prioritize both the effectiveness and timing of analgesia during this stage.

At Tampere University Hospital, post-cesarean pain management had prior to the research period traditionally relied on oxycodone delivered via PCA pump. However, this method was found to delay postoperative mobilization and participation in newborn care, and patients frequently experienced gastrointestinal symptoms. Oral oxycodone was considered a potential alternative, but its adequacy for post-cesarean pain control was suspected, and no studies had previously compared these two methods. A randomized controlled trial was therefore conducted to compare their effectiveness, recovery outcomes, and side effects. This trial included 270 women who underwent cesarean section at Tampere University Hospital between 2015 and 2017.

Study III demonstrated that orally administered analgesia is as effective as intravenous administration in post-cesarean pain management. Oral administration was associated with less postoperative nausea, enabling earlier mobilization, faster overall recovery, and improved early mother–infant interaction.