Vauvaiässä kasvoihin kohdistuvan tarkkaavuuden yhteys prososiaalisuuteen ja empatiaan

Abstract

Sosioemotionaalisen kehityksen taustalla on sekä geneettisiä että kasvuympäristön muovaamia tekijöitä. Jo varhaisessa kehityksen vaiheessa on nähtävissä ensimmäisiä merkkejä lapsen prososiaalisten ja empaattisten piirteiden kehittymisestä. Empatia ja prososiaalinen käyttäytyminen ovat keskeisiä tekijöitä merkityksellisten sosiaalisten suhteiden luomisessa sekä myöhemmän hyvinvoinnin kannalta, minkä vuoksi on tärkeää tutkia niihin yhteydessä olevia varhaisia tekijöitä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että vauvaiässä ilmenevä taipumus kohdistaa tarkkaavuus kasvoihin voi osaltaan selittää sosioemotionaalista kehityskulkua. Etenkin tarkkaavuuden kohdentumisen pelokkaisiin kasvonilmeisiin on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi altruistiseen käyttäytymiseen. Kasvoihin kohdistuvan tarkkaavuuden ja sosioemotionaalisten piirteiden välisiä yhteyksiä tunnetaan kuitenkin vielä rajallisesti. Tarkkaavuustekijöiden lisäksi ympäristötekijöillä, kuten vanhemman mielialalla, on joissakin tutkimuksissa todettu olevan yhteyksiä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella vauvaiässä kasvoihin kohdistuvan tarkkaavuuden yhteyttä myöhempään prososiaalisuuteen ja empatiaan sekä tutkia, moderoivatko lapsen sukupuoli tai äidin masennusoireet tätä yhteyttä.

Aineisto kerättiin pitkittäistutkimuksena ja se on peräisin Lapsen uni ja terveys -kohorttitutkimuksesta (CHILD-SLEEP). Kahdeksan kuukauden iässä tutkittavat osallistuivat laboratoriossa tehtyihin silmänliikemittauksiin. Mittaukset toteutettiin Overlap-koeasetelmalla, jossa ärsykkeinä toimivat iloiset, neutraalit, pelokkaat sekä silmät suljettuina esitetyt kasvot. Tutkittavien äidit täyttivät The Center for Epidemiologic Studies Depression Scale (CES-D) -kyselyn masennusoireiden kartoittamiseksi. Seurantavaihessa tutkittavilta kerättiin kyselydataa viiden vuoden sekä 10–12 vuoden iässä. Lapsen prososiaalisuuden tasoa arvioitiin viiden vuoden iässä Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ) -kyselyn avulla ja empatian tasoa 10–12 vuoden iässä Griffith Empathy Measure (GEM) -kyselyn avulla. Analyysit toteutettiin hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysilla sekä eksploratiivisesti korrelaatioanalyyseilla.

Tutkimustulokset eivät osoittaneet suoraa yhteyttä kahdeksan kuukauden iässä mitattujen tarkkaavuusprosessien ja myöhemmän prososiaalisuuden tai empatian välillä. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että äidin masennusoireet voivat moderoida varhaisen tarkkaavuuden ja myöhemmän sosioemotionaalisen kehityksen välisiä yhteyksiä. Tutkimustulokset syventävät ymmärrystä siitä, missä määrin varhaiset tarkkaavuustekijät selittävät myöhempää sosiaalista käyttäytymistä ja empatian kehitystä. Tämä tutkimus erottuu aiemmista tutkimuksista siinä, että aineisto mahdollistaa varhaisten tarkkaavuustekijöiden ja sosioemotionaalisen kehityksen välisten yhteyksien tarkastelun varhaisnuoruuteen saakka. Tutkimustulosten perusteella tulevaisuudessa on tarpeen tarkastella sosioemotionaalista kehitystä monitekijäisenä prosessina laajemmissa pitkittäisasetelmissa, joissa on mukana suurempi aineisto.