Britannian ulkopoliittisen roolin muutos, 2015–2025
Mattila, Miro (2026)
Mattila, Miro
2026
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-06-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606278003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606278003
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Britannian ulkopoliittista roolia vuosien 2015 ja 2025 kansallisten turvallisuusstrategioiden valossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Britannian käsitys sen omasta ulkopoliittisesta roolista on muuttunut Brexitin jälkeisenä aikana. Lisäksi tarkastellaan, millaisia jatkuvuuksia ja muutoksia Britannian ulkopoliittisessa roolissa on havaittavissa strategioiden välillä. Aihe on ajankohtainen, sillä Brexit muutti Britannian kansainvälistä asemaa merkittävästi, ja Trumpin toinen presidenttikausi on tuonut uusia haasteita maiden väliselle erityissuhteelle.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu K. J. Holstin ulkopolitiikan rooliteoriaan, jonka avulla aineistosta tunnistetaan Britannian omaksumia ulkopoliittisia roolikäsityksiä. Analyysia täydentää Wehnerin (2025) käsitteistö ulkopoliittisen roolin vaiheittaisesta muutoksesta. Tutkimuksen menetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulokset osoittavat, että Britannian ulkopoliittinen rooli on säilynyt aineistojen välillä pääosin tunnistettavana, vaikka roolien suhteellinen merkitys on kokenut aineistojen välillä. Alueellisen turvaajan rooli on vahvistunut roolisiirtymän seurauksena, kun taas arvopuolustajan roolissa on havaittavissa roolin kerrostumista sotilaallisten kyvykkyyksien merkityksen korostuessa. Kehittäjävaltion rooli on puolestaan selvästi heikentynyt. Uskollisen liittolaisen rooli suhteessa Yhdysvaltoihin on säilynyt, mutta sen suhteellinen painoarvo on pienentynyt.
Tutkimus tuo ilmi myös, että Holstin alueellisen yhteistyökumppanin käsite ei riitä kuvaamaan Britannian ulkopoliittista toimijuutta, vaan sitä on perusteltua laajentaa globaalin kumppanin käsitteellä.
Tutkimus tarjoaa mielenkiintoisen havainnon, sillä vasemmistopuolueeksi luokitellun työväenpuolueen julkaisema vuoden 2025 strategia heijastelee useita perinteisesti oikeistolaisina pidettyjä ulkopoliittisia painotuksia. Tämä viittaa joko kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksen vaikutukseen tai Britannian ulkopolitiikkaa ohjaavaan puoluerajat ylittävään hiljaiseen konsensukseen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu K. J. Holstin ulkopolitiikan rooliteoriaan, jonka avulla aineistosta tunnistetaan Britannian omaksumia ulkopoliittisia roolikäsityksiä. Analyysia täydentää Wehnerin (2025) käsitteistö ulkopoliittisen roolin vaiheittaisesta muutoksesta. Tutkimuksen menetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulokset osoittavat, että Britannian ulkopoliittinen rooli on säilynyt aineistojen välillä pääosin tunnistettavana, vaikka roolien suhteellinen merkitys on kokenut aineistojen välillä. Alueellisen turvaajan rooli on vahvistunut roolisiirtymän seurauksena, kun taas arvopuolustajan roolissa on havaittavissa roolin kerrostumista sotilaallisten kyvykkyyksien merkityksen korostuessa. Kehittäjävaltion rooli on puolestaan selvästi heikentynyt. Uskollisen liittolaisen rooli suhteessa Yhdysvaltoihin on säilynyt, mutta sen suhteellinen painoarvo on pienentynyt.
Tutkimus tuo ilmi myös, että Holstin alueellisen yhteistyökumppanin käsite ei riitä kuvaamaan Britannian ulkopoliittista toimijuutta, vaan sitä on perusteltua laajentaa globaalin kumppanin käsitteellä.
Tutkimus tarjoaa mielenkiintoisen havainnon, sillä vasemmistopuolueeksi luokitellun työväenpuolueen julkaisema vuoden 2025 strategia heijastelee useita perinteisesti oikeistolaisina pidettyjä ulkopoliittisia painotuksia. Tämä viittaa joko kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksen vaikutukseen tai Britannian ulkopolitiikkaa ohjaavaan puoluerajat ylittävään hiljaiseen konsensukseen.
