Kilpailu omantunnon kysymyksenä: Akateemisen kapitalismin viheliäisiä moraalikasvatusongelmia

Abstract

In this educational-philosophical analysis, we focus on understanding conscience within the competitive context of academic capitalism. We argue that competition has the effect of undermining conscience and fostering moral callousness. University reforms in the 2000s have brought competition and academic capitalism to the very heart of the Finnish university system. Competition urges individual to strive to rise above others, thereby altering competitors’ moral thinking, emotions, and behavior, as well as their mutual relationships. In competitive situations, we learn to refrain from helping others, which, through habit, becomes part of our morally hardened nature. Competition can weaken the functioning of the conscience, especially when responsibility for the outcomes of competition is placed on the shoulders of individuals without taking structural factors into account. A strong conscience can be revived by exposing the structures that generate competition and the value systems harmful to the scientific community, as well as by addressing the associated moral dilemmas. The dismantling of the culture of competition can be activated and the stagnant collective conscience strengthened by directing collective action toward the common good.

Tässä kasvatusfilosofisessa tarkastelussa keskitymme ymmärtämään omatuntoa akateemisen kapitalismin kilpailukontekstissa. Väitämme, että kilpailulla on omaatuntoa heikentävää ja moraalista kovuutta tuottavaa vaikutusta. 2000-luvun yliopistoreformit ovat tuoneet kilpailun ja akateemisen kapitalismin suomalaisen yliopistomaailman ytimeen. Kilpailu ohjaa pyrkimään toisten yläpuolelle muuttaen siten kilpailijoiden moraalista ajattelua, tunteita ja toimintaa sekä keskinäisiä suhteita. Kilpailullisissa tilanteissa opimme pidättäytymään toisten auttamisesta, mistä tulee tottumuksen myötä osa moraalisesti kovettunutta luonnettamme. Kilpailu voi heikentää omantunnon toimintakykyä varsinkin silloin, kun vastuu kilpailun tuloksista sälytetään yksilöiden harteille ottamatta huomioon rakenteellisia seikkoja. Kovaa omaatuntoa voidaan elvyttää paljastamalla kilpailua tuottavia rakenteita ja tiedeyhteisölle vahingollisia arvosidoksia sekä jäsentämällä niihin liittyviä tunnontuskia. Kilpailukulttuurin purkamista voidaan aktivoida ja lamaantunutta yhteisöllistä omaatuntoa vahvistaa suuntaamalla kollektiivista toimintaa yhteisen hyvän eteen.