Seurusteluväkivalta affektiivisena ja sukupuolistuneena ilmiönä : Tilastollinen analyysi väkivaltakokemusten jälkeisistä tunteista

Abstract

Nuorten parisuhteissa tapahtuva seurusteluväkivalta on yleinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, jolla voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Siihen voi kuulua esimerkiksi henkistä, fyysistä, seksuaalista, digitaalista tai taloudellista väkivaltaa ja kontrolloivaa käytöstä. Tutkimusten mukaan tytöt ja naiset ilmoittavat systemaattisesti kokeneensa poikia ja miehiä enemmän kaikkia seurustelu- ja lähisuhdeväkivallan muotoja. Myös väkivallan seuraukset ja sen herättämät tunteet eroavat sukupuolittain. Nuoruuden seurustelusuhteissa tapahtuvat kokemukset voivat vaikuttaa myös aikuisuuden parisuhteisiin, minkä vuoksi väkivallan vaikutuksia on tärkeää tutkia myös nuorten intiimisuhteissa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella seurusteluväkivallan herättämiä tunteita sekä niiden yhteyttä väkivallasta kertomiseen.

Tutkielmassa nuorten seurusteluväkivaltaa lähestytään sukupuolistuneena ja affektiivisena ilmiönä. Sukupuolistuneen väkivallan tutkimus ja affektiteoria toimivat pohjana tulosten tulkinnalle. Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen yliopiston ”Kiistelty suostumus. Läheisyyden sosiaalinen ja digitaalinen rajankäynti nuorten romanttisissa suhteissa” -hankkeen kyselyaineistoa. Tutkittavat ovat suomalaisia 15–20-vuotiaita yhdeksäsluokkalaisia ja toisen asteen opiskelijoita. Tutkielmassa tarkasteltiin henkisen ja fyysisen väkivallan sekä seksuaalisen painostuksen jälkeisiä nuorten raportoimia tunnetiloja. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia.

Tulokset osoittivat, että väkivallan uhrikokemuksiin liittyi monenlaisia, usein ristiriitaisiakin, tunnetiloja. Väkivallan aiheuttamat tunteet olivat myös sukupuolistuneita. Tytöt raportoivat poikia enemmän ja systemaattisemmin negatiivisia tunteita kuten pelkoa, järkytystä, loukkaantuneisuutta ja surua. Pojat taas raportoivat tyttöjä enemmän positiivisia tunteita ja kokemusta siitä, että tapahtuneella ei ollut heihin vaikutusta. Regressiomallit osoittivat, että tunnetiloista erityisesti viha, pelko ja nolostuneisuus olivat yhteydessä koetusta väkivallasta kertomiseen.

Tulokset osoittavat, että nuorten seurusteluväkivallan monipuolisempi ymmärtäminen edellyttää tekojen yleisyyden ja uhrikokemusten riskitekijöiden tarkastelun lisäksi myös laajempaa perehtymistä väkivallan emotionaalisiin ulottuvuuksiin. Väkivallalla on uhrille muitakin kuin tunnetason vaikutuksia, mutta tulokset viittaavat siihen, että tunteet voivat toimia tärkeänä osana väkivallan tunnistamisen ja siitä kertomisen prosessia. Tutkielma täydentää aiempaa seurusteluväkivallan tutkimusta soveltamalla affektiteoreettista näkökulmaa kvantitatiiviseen aineistoon sekä tuottamalla tietoa tunteiden, sukupuolen ja väkivallasta kertomisen välisistä yhteyksistä.