Experiencing the Urban Night in British Literature from 1500’s to early 1900’s : Spaces, Bodies, Rhythms

Abstract

Tutkimus tarkastelee, miten kirjallisuus käyttää, muokkaa ja jäsentää erilaisia todellisen elämän kokemuksia muuttuvasta kaupungin yöstä sekä miten erilaiset rytmit välittävät nämä kirjalliset kokemukset lukijalle. Kaupunkielämän yöllisen kokemuksen merkityksen ymmärtäminen on yhä tärkeämpää, sillä jatkuvasti kasvava osa ihmiskunnasta asuu kaupunkimaisesti.

Tutkimuksella on kolme toisiinsa kietoutuvaa tavoitetta: ensimmäiseksi se tarkastelee kaupunkiyötä pitkällä aikavälillä sen historiallista kehitystä ymmärtääkseen; toiseksi kehittää menetelmän, jonka avulla voi siirtyä kaukoluvusta lähilukuun kirjallisuudentutkijoille saavutettavien digitaalisten työkalujen avulla; kolmanneksi se pohtii kaukoluvun ja lähiluvun mittakaavojen yhteismitallisuutta.

Tutkimuksen poikkeuksellisen pitkä aikaskaala kattaa proosakirjallisuutta 1500-luvulta 1920-luvulle, sillä tavat ymmärtää tilaa ja aikaa muuttuvat hitaasti. Tämä historiallinen näkökulma tuo esiin ne hitaat muutokset kaupungin yön kokemuksessa, jotka ovat jääneet huomiotta lyhyempiin aikajaksoihin keskittyneessä tutkimuksessa. Koneoppimisesta ja korpuslingvistiikasta sovelletuille työkaluille perustuva metodologia mahdollistaa tutkimuksen suuren tarkastelujakson. Ne mahdollistavat siirtymän laajasta ”kaukolukemisesta” tarkkaan ”lähilukuun”, vaikka tutkimus nojaakin kaikilla tasoilla klassiseen kirjallisuusanalyysiin. Digitaalisten työkalujen käyttö kriisiyttää eron kauko- ja lähiluvun välillä kyseenalaistaen, mitä ”kauko” tarkoittaa kaukoluvussa ja ”lähi” lähiluvussa. Yhteismitallisuuden näkökulmasta pitkän aikavälin kirjalliset trendit näyttäytyvät merkitysten varastona, jota yksittäiset kirjailijat hyödyntävät tai purkavat halutun kirjallisen vaikutelman saavuttamiseksi.

Väitöskirja hyödyntää vakiintuneita kirjallisia aineistoja, kuten <i>Early English Books Onlinea, Project Gutenbergia</i> ja <i>Eighteenth-Century Collections Onlinea</i>, alkaen noin tuhannen historiallisen tekstin analyysilla, supistuen keskitason analyysissa yli 90 tekstin aineistoon, lopulta tarkentuen kahdeksan valitun teoksen kognitiiviseen analyysiin. Se yhdistelee paradigmoja lähiluvun ja digitaalisten työkalujen aloilta, teeman ja kognition teorioita sekä kirjallisuuden 4E -kognitioteoriaateoriaa tilallisuuden teoriaan. Teoreettinen katse keskittyy kokemukseen, joka on yhtä aikaa todellinen ja kirjallinen, kehollinen ja tekstuaalinen. Näin teoreettinen viitekehys yhdistää kirjallisuuserityisyyden pyrkimykseen puhutella todellista maailmaa. Paradigmoja yhdistää sitoumus kirjallisuuden erityisluonteeseen, todellisiin lukijoihin sekä materiaalisuuteen.

Analyysini keskittyy ruumiinosiin kaupunkiyön kokemusten keskeisenä välineenä. Kirjallisuus mallintaa todellisuutta, ja näin sekä todellinen että kirjallinen kokemus välittyvät meille ihmisinä ja lukijoina kehollisen kokemuksen kautta vuorovaikutuksessa fyysisen maailman kanssa. Ruumiinosat ovatkin metaforien lähde, joka antaa muodon ja ilmaisun abstraktimmalle ja monimutkaisemmalle ajattelulle. Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista on, että tämä tekee tekstissä esiintyvistä metaforista tekstuaalisesti kuvaannollisia mutta kokemuksellisesti kirjaimellisia.

Yksi kaupunkiyön kokemuksen keskeisistä elementeistä on rytmi. Rytmit mahdollistavat ja tuottavat erilaisia tapoja elää sekä todellisissa että kirjallisissa kaupunkiöissä useiden erilaisten mutta samanaikaisesti vaikuttavien rytmien yhdistelmien kautta. Yön kokemus voi olla täynnä rakkautta ja leppoisaa kuljeskelua valaistuja katuja pitkin. Se voi olla intiimi ja kouriintuntuvan aistien avautumisen hidastuvassa rytmissä, joka kutsuu viipymään yössä ja pysähtymään miellyttävien (ja epämiellyttävien) tuntemusten ja suhteiden äärelle. Kaupungin yössä voi sukeltaa syvälle sisimpäänsä – löytääkseen joko kristillisen Jumalan rakkauden tai oman todellisimman itsensä – rytmissä, joka viipyy yön pintojen ja materiaalisuuksien äärellä löytääkseen niiden synkät syvyydet. Moraaliset ja moraalittomat elämät avautuvat kaupunkien yössä vääjäämättömässä rytmissä, joka työntää yön kulkijoita lakkaamatta eteenpäin. Erilaiset yöllisten vaarojen kokemukset avautuvat alamäkeen vierivän kiven kiihtyvässä tahdissa kohti yön kohtalokasta loppua. Ainoastaan yön tehdessä tilaa päivänpaisteessa kielletyille tietämisen ja ymmärtämisen tavoille, avautuvat ne katkonaisessa rytmissä. Lopuksi ehkä kaikkein perustavanlaatuisin kaupungin yön aspekti – kodikkuuden ja kesyttömyyden ristiriita – avautuu täyteyden ja tyhjyyden kaksoisrytmeinä, joka toisaalta täyttyy aineellisen vaurauden, uskon, sosiaalisten suhteiden ja rakkauden rikkaudesta, toisaalta niiden traagisesta poissaolosta. Nämä yön merkitykset ovat syvästi sidoksissa omaan aikaansa, toisaalta myös ajattomasti ja ikuisesti läsnä toiston ja muutoksen dynamiikan ajamina.

Kaupungit ja kirjallisuus rakentavat toisiaan. Mitä luemme ja kirjoitamme vaikuttaa siihen, miten koemme todellisuuden. Näin kirjallisuuden meille välittämät ja muokkaamat kaupunkielämän yön rytmit vaikuttavat syvästi siihen, mitä ajattelemme olevan kaupungin yössä mahdollista tai mahdotonta.

This study analyzes how the various experiences of living in the changing city night have contributed to literary creation, how these literary representations get taken up in the process of understanding real-life experiences, and how various rhythms deliver these experiences in literature and real life. The growing number of people living in cities makes understanding the various experiences of urban life at night increasingly pertinent.

This study has three interconnected aims: to study the urban night on a long timescale to understand its historical development; to develop a method for moving between ‘distant’ and ‘close’ reading with the help of digital tools that are accessible to literary scholars; and lastly, to reflect on the commensurability of these scales.

The long timescale of this study covers prose literature from the sixteenth to the twentieth century. This historical perspective foregrounds the slow changes that take place in the experience of city night that have been overlooked on shorter timescales. The temporal length is enabled by methodology based on digital tools from machine learning to corpus linguistics. They facilitate the translation from the large scale of ‘distant’ reading to the small scale of ‘close’ reading. Despite this, the study is not a mixed methods work – it is firmly rooted in classical literary analysis on all levels. The use of digital tools with close analysis, however, radically questions what constitutes the ‘distant’ in distant reading and the ‘close’ in close reading, as the scales mix in interesting ways. In terms of their commensurability, the large scale of long literary trends appears as a repository of meanings that have been taken up or subverted by individual authors according to desired literary effect.

The study draws from established text archives such as <i>Early English Books Online, Project Gutenberg</i>, and <i>Eighteenth-Century Collections Online</i>, opening with the analysis of roughly 1000 historical texts, narrowing to over 90 for mid-level analysis. Finally, the study culminates in cognitively informed literary close readings of 8 selected works.

The thesis combines paradigms from close reading and digital tools to spatial, thematic, and 4E cognitive literary theories. The theoretical interest centres on experience that is both real and literary. Thus, the theoretical frame is specific to literature but focuses on speaking also to the real world by crossing the gap between reality and artistic representation. The theoretical paradigms are united by their dedication to literary specificity, materiality, and real readers.

My analysis focuses on body parts as the main site of the unfolding of city night experiences. Literature models the real and so our environment is mediated through the interface of our bodies in both. As such, body parts in interaction with other physical objects in the environment serve as a major source for metaphors that give form and expression to more abstract and complex thought. One of the central findings of this study is that this makes what appears as metaphorical in text experientially literal.

One central constitutive element of the experience of the urban night is rhythm. Rhythms enable and encode different ways of living in the urban night both in reality and in literature. The specifically nocturnal ways of living in the city unfold through the combinations of various rhythms that affect us simultaneously. The urban night can be filled with leisurely rambling in lamp-lit streets. It can be intimate, felt in the most concrete sense of the word, this sensory experience unfolding in the decelerating rhythm that calls one to tarry in the night, to linger on the pleasant (and unpleasant) sensations and relations. The night can be a place to delve deep into the self, whether in the religious sense of seeking out the love of the Christian God, or reaching deep within oneself to discover one’s truest self, unfolding in the rhythm of deferral that stays with the surfaces and materialities of the night in order to discover its dark depths. Moral and immoral lives unfold in the urban night in the continuous rhythm that flows onward with incessant force. Danger unfolds through a rhythm that accelerates towards a retribution at the end of the night. Unconventional knowledge and other kinds of nocturnal cognition unfold in the interrupted rhythm, as only the night makes space for this knowledge that is forbidden in the eye of the day. And lastly, perhaps the most fundamental aspect of the urban night – the domestic and the feral – unfolds as the twin rhythms of fullness and lack, where one is filled with material wealth, faith, social relations, and love, and the other with only their absence. These meanings are deeply bound with specific historical periods yet also always present, carried onwards on the basic structure all these rhythms share: repetition and change. Cities and literature mutually construe one another, so what we read and write affects what we experience in the real world. Thus, the rhythms that literature furnishes for urban lives affect how we think the city can be lived.