Psykologinen turvallisuus sosiaalistumisprosessissa: Työntekijöiden kokemuksia uuteen organisaatioon sopeutumisesta

Abstract

Työntekijöiden kasvanut vaihtuvuus on tuonut organisaatioille uusia haasteita, jonka seurauksena organisaatioiden on saatava uusista työntekijöistä aktiivisia työyhteisön jäseniä entistäkin nopeammin. Työntekijöiden vaihtuvuus on kuitenkin suurinta jo työsuhteen alkuvaiheessa, jonka vuoksi tarvitaan tarkempaa tutkimusta siitä, miten uusien tulokkaiden sopeutumista ja organisaatioon sitoutumista voitaisiin edistää.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on syventää organisaatioon sosiaalistumiseen liittyvän vuorovaikutuksen ymmärrystä tarkastelemalla, miten psykologinen turvallisuus ilmenee sosiaalistumisen kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan uuden tulokkaan kokemusten kautta, miten työyhteisön jäsenet viestivät tulokkaalle ilmapiirin tasoa ja millainen merkitys kokemukselle muodostuu tulokkaan sosiaalistumisen kannalta.

Tutkimuksen kirjallisuuskatsaus koostuu organisaatioon sosiaalistumisen ja psykologisen turvallisuuden kirjallisuudesta, joissa aihetta tarkastellaan muun muassa vuorovaikutuksen, organisaation käytäntöjen ja esihenkilön roolin kautta. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa työntekijää, jotka olivat aloittaneet uudessa organisaatiossa vuoden sisällä haastatteluhetkestä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla tarkastellen, miten aiempi kirjallisuus näyttäytyy aineistossa ja löytyykö aineistosta mahdollisia uusia havaintoja.

Aineiston mukaan organisaatioon sosiaalistuminen näyttäytyi sosiaalisena prosessina, jossa psykologinen turvallisuus voi edistää tulokkaan oppimista, työyhteisöön integroitumista ja aktiivista osallistumista. Haastateltavien sosiaalistumiskokemusten keskiössä oli työyhteisön jäsenten kanssa tapahtuva vuorovaikutus, jonka kautta tulokkaat pystyivät muodostamaan kokemuksia yhteenkuuluvuudesta ja sosiaalisesta hyväksynnästä. Korkea psykologisen turvallisuuden taso ilmeni työyhteisön jäsenten viestimänä arvostuksena, joka auttoi tulokasta näyttämään osaamistaan sekä osallistumaan tiimin toimintaan aktiivisesti. Aineistossa korostui myös esihenkilön merkitys, sillä esihenkilöillä oli mahdollisuus luoda tilaisuuksia vuorovaikutuksen rakentamiseen ja edistää psykologisen turvallisuuden kehittymistä selkeyttämällä odotuksia, tarjoamalla palautetta ja kutsumalla tulokkaita osallistumaan.

Tutkimus yhdistää sosiaalistumisen ja psykologisen turvallisuuden kirjallisuutta kuvaamalla, kuinka organisaatioissa voidaan tukea sosiaalistumista ja työyhteisöön integroitumista psykologisen turvallisuuden kautta. Tulevaisuudessa olisikin hyödyllistä tutkia tarkemmin, kuinka psykologisen turvallisuuden kokemukset muodostuvat sosiaalistumisen edetessä esimerkiksi pitkittäistutkimuksella. Sen lisäksi arvokasta tietoa toisi myös eri roolien tarkastelu, sillä perehdyttäjien ja muiden organisaatioiden jäsenten kokemusten kautta voitaisiin ymmärtää paremmin, miten he itse kokevat välittävänsä psykologisen turvallisuuden kokemuksia ja millaisia haasteita siihen liittyy.