Suomen kielen kielteisen transitiivilauseen objekti konstruktiokieliopin näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen kielteistä transitiivilausetta ja sen partitiiviobjektin sijanvalintaa. Analyysi perustuu konstruktiokielioppiin, jolloin rakennetta tarkastellaan kyseisen teorian mukaisena konstruktiona. Tarkemmat tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Voidaanko suomen kielen kielteistä transitiivilausetta kuvata konstruktiopohjaisen analyysin avulla? Miten analyysin avulla kyseinen konstruktio voidaan kuvata? 2. Onko kielteisen transitiivilauseen objektista tulkittavissa sellaista myönteisen transitiivilauseen objektin kanssa samankaltaista merkitystä, joka ohjaa valitsemaan juuri partitiivin konstruktioverkoston kummassakin konstruktiossa?

Tutkielman aineistona toimii Lauseopin arkiston murrekorpuksen lausumat, jotka ovat muodoltaan kielteisiä transitiivilauseita. Näin ollen lähestymistapa kieleen on tutkielmassa käyttöpohjainen. Menetelmä perustuu aineistosta poimittujen esimerkkien havainnointiin, kielitajumetodin hyödyntämiseen ja konstruktionistiseen analyysiin, jota suhteutetaan Ison suomen kieliopin (VISK) (2008) huomioihin aspektista ja määräisyydestä sekä niihin liittyvästä sijanvalinnasta. Konstruktionistisen suuntauksen mukaisen teorian voidaan ajatella täydentävän VISK:n teoriaa niin, että sen avulla on mahdollista syventyä vankemmin muodon ja merkityksen yhteenliittymään, joka on yksi konstruktiokieliopin pääperiaatteista. Lisäksi konstruktiokieliopissa konstruktiot muodostavat verkoston, jolloin teorian avulla voi tarkastella sitä, onko partitiiviobjektilla samankaltaisia merkityksiä sekä kielteisessä että myönteisessä transitiivikonstruktiossa.

Tutkielmassa havainnoidut myönteiset transitiivilause-esimerkit sopivat yhteen jo aiemmassa tutkimuksessa todettujen merkitysten kanssa niin, että totaaliobjektilla ilmaistaan rajattua aspektia tai määräisyyttä ja partitiiviobjektilla taas rajaamatonta aspektia tai epämääräisyyttä. Konstruktionistisesti ajateltuna tietyllä muodolla on näin ollen tietty merkitys tietynlaisen aspektin tai määräisyyden ilmaisimena. Tutkielmassa myös havaitaan, kuinka nämä partitiivin merkitykset – jotka voitaisiin tiivistää ennen kaikkea osaan liittyviksi – ilmenevät kielteisissäkin transitiivilauseissa, jolloin kahden eri konstruktion välillä on löydettävissä yhteys. Silti samalla konstruktiot ovat edelleen omia kokonaisuuksiaan, jolloin osan merkityksen ei kuitenkaan voida sanoa olevan täysin identtinen myönteisessä ja kielteisessä transitiivilauseessa. Joka tapauksessa konstruktiokieliopissa merkityksen rakentumisessa voidaan tukeutua moninaisesti niin semantiikkaan, informaatiorakenteeseen kuin pragmatiikkaankin, jolloin jonkinlainen merkitykseen perustuva motiivi partitiivin valintaan on mahdollista löytää niin myönteisistä kuin kielteisistäkin esimerkkilauseista, joita tutkielmassa havainnoidaan.

Tutkielma osoittaa, että kielteisiä transitiivilauseita voi tarkastella muotoa ja merkitystä korostavan konstruktiokieliopin avulla. Lisäksi tutkielmassa käsiteltyjen esimerkkien perusteella se, että kielteisessä transitiivilauseessa käytetään partitiiviobjektia kieltoverbin määräämänä, ei ole koko totuus sijanvalinnasta, vaan lisäksi partitiivia voi motivoida myönteisen transitiivilauseen kanssa samankaltainen osan merkitys.