Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käsittely ja kierrätys EU:ssa

Abstract

Sähkö- ja elektroniikkalaitteet lisääntyvät koko ajan enemmän nyky-yhteiskunnassa. Tämän takia jätteen ja romun määrä kasvaa jatkuvasti. Maapallolla ei ole loputtomia materiaalivarastoja, joten tämä romu on prosessoitava arvokkaiden metallien talteenottoa varten. Jotta prosessia voidaan kehittää tehokkaammaksi ja ymmärtää prosessin vaaroja, on tärkeä tietää kuinka sähkö- ja elektroniikkalaiteromua käsitellään ja kierrätetään. Työn tavoitteena on tehdä kirjallisuusselvitys mitä ovat yleisemmin käytetyt metallien talteenottoprosessit ja mitä lainsäädäntöä tähän liittyy. Työ on rajattu Euroopan Unioniin ja sen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely- ja kierrätystapoihin ja säädöksiin. Työssä tarkastellaan EU:n ja Suomen lainsäädäntöä ja toteutusta koskien sähkö- ja elektro-niikkalaiteromua. Näitä vertaillaan Kiinan ja Yhdysvaltojen lainsäädäntöön ja toteutukseen. Lisäksi tarkastellaan kunkin alueen keräystavoitteita, ja selvitetään kriittisimmät toimijat ja vastuulliset osapuolet. Työssä käydään läpi yleisemmät kierrätyksen prosessin vaiheet, kuten fyysinen purkaminen, eri rikastusvaihtoehtoja ja metallurgiset prosessit. Fyysinen purkaminen on hyvin vapaa prosessi, mutta joitakin vaarallisten aineiden käsittelyyn liittyviä huomioita nousee esiin. Purkamiseen usein liitetään hienonnus, jonka tavoitteena on saada romusta pientä murskaa. Rikastamiseen on hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta yleisimmin käytetyt ovat magneettinen, sähköstaattinen ja ominaispainorikastus. Rikastamisen tavoitteena on saada eroteltua metalli- ja epämetallimurska. Metallien talteenottoon käytetään yleisesti eri metallurgisia menetelmiä, joista pyro- ja hydro-metallurgia ovat yleisimpiä, koska biometallurgia on vielä kehittyvää teknologiaa, eikä sitä käytetä suuressa teollisuuskäytössä. Pyrometallurgiassa käytetään lämpöä hyväksi materiaalien erot-telussa. Hydrometallurgiassa sen sijaan metallit liuotetaan vesiliuosten avulla. Biometallurgiassa käytetään biologista materiaalia metallien talteenottoon. Lopuksi työssä pohditaan mitä haasteita lainsäädännössä ja metallurgisilla prosesseilla on. Metallurgisten prosessien haasteina ovat ympäristön kuormitus ja haitalliset terveysvaikutukset ihmisille. Metallurgisissa prosesseissa vapautuu kaasuja, lietettä tai muita saasteita, joiden vapautuminen luontoon voi olla hyvin haitallista. Lisäksi pohdittiin, miten kierrätystä voitaisiin parantaa tulevaisuudessa. Uusien tekniikoiden ja kierrätystekniikoiden kehittäminen on yksi tulevaisuuden kohde. Myös lainsäädännön parantaminen ja yhtenäistäminen on ollut kehitysideana. Työ osoitti, että kierrätyksessä on monia eri menetelmiä, jolla voidaan talteenottaa metalleja. Yleisempänä käytetään pyro-, hydro- sekä biometallurgiaa. Menetelmillä on hyviä ja huonoja puolia, ja usein eri menetelmiä yhdistetään, jotta saadaan paras erottelutulos. Selvisi myös, että EU:n lainsäädännössä on pyritty kattavaan sääntelyyn heti alusta asti, kun taas Kiinassa järjestelmää kehitetään asteittain ja Yhdysvalloissa lainsäädäntö vaihtelee osavaltioittain. Kävi ilmi, että kansainväliselle lainsäädännölle on tarvetta, ja tätä on pyritty edistämään.