Vahvistuva kumppanuus hauraalla pohjalla? : Arvioiva tapaustutkimus YK:n ja Afrikan unionin vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikasta rauhanoperaatioissa Somaliassa 2013–2023
Portaankorva, Oskari (2026)
Portaankorva, Oskari
2026
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
Hyväksymispäivämäärä
2026-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606147373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606147373
Tiivistelmä
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kansainvälisten järjestöjen toimintaa rauhanoperaatioissa Afrikassa on kuvastanut YK:n laskeva toimijuus sekä samanaikainen alueellisten järjestöjen operaatioiden vakaa nousu ja toiminnan lisääntyminen rauhanoperaatioita käynnistävinä toimijoina. Samanaikaisesti tapahtunut YK:n laskeva toimijuus rauhanturvaamisessa sekä alueellisten toimijoiden ja operaatioiden nousu ovat herättäneet runsaasti keskustelua sekä tutkimuskirjallisuudessa että virkahenkilötasolla yksinomaan YK:n johtamien moniulotteisten rauhanoperaatioiden ajanjakson lopusta ja rauhanoperaatioiden tulevaisuudesta. Vastauksena kyseiselle paradigmamuutokselle järjestöt, ja etenkin YK ja Afrikan unioni (AU) ovat vieneet yhteistyötään ja kumppanuuttaan rauhanoperaatioissa vahvasti eteenpäin. Järjestöjen välisen yhteistyön korostaminen on luonut laajan tarpeen tutkimukselle järjestöjen välisen yhteistyön luonteesta sekä vuorovaikutuksen dynamiikasta rauhanoperaatioissa, joka on jäänyt tutkimuskirjallisuudessa suhteellisen vähäiselle huomiolle.
Tutkielman tarkoituksena on arvioida YK:n ja Afrikan unionin (AU) välisen vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikkaa rauhanoperaatioissa Somaliassa 2013–2023. Tutkielmassa arvioidaan, millä tavoin järjestöt pyrkivät (de)legitimoimaan itsensä ja toistensa operaatioiden toimintaan ja läsnäoloa Somaliassa sekä mitkä legitimiteetin lähteet ja asiakokonaisuudet tulevat esille järjestöjen (de)legitimoivassa kielessä. Tutkielman teoreettinen pohja painottuu legitimoinnin ja delegitimoinnin käsitteisiin sekä niiden funktioihin kansainvälisten järjestöjen ja rauhanoperaatioiden toiminnassa. Legitimoinnin ja delegitimoinnin keskiössä ovat (de)legitimoinnin agentit, legitimoinnin ja delegitimoinnin diskursiivinen strategia, rauhanoperaatioiden legitimiteetin lähteet sekä lukuisan eri toimijan samanaikaisen diskursiivisen (de)legitimoinnin vuorovaikutuksen eri muodot. Tutkielman metodologinen viitekehys koostuu arvioivasta tutkimustapauksesta laajempana tutkimusstrategiana ja diskurssianalyysista, jonka avulla analysoitavan aineiston havainnot jaotellaan eri diskursseihin, jotka sisältävät YK:n ja AU:n tuottamaa (de)legitimoivaa kieltä itsestä ja toisesta. Analysoitava aineisto koostuu 31 YK:n ja AU:n tuottamasta pääsihteeristötason dokumentista sekä järjestön edustamien lausunnoista Somaliaa ja YK:n ja AU:n kumppanuutta koskevissa virallisissa istunnoissa.
Analyysi osoittaa, että YK:n ja AU:n välisen vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikkaa kuvastaa pääosin vahva molemminpuolinen legitimointi, jossa järjestöt näkevät toisensa vahvasti täydentävinä tekijöinä ja elinehtoina omalle toiminnalleen. Järjestöillä on Somaliassa keskiväisriippuvainen toimintamalli pohjautuen järjestöjen suhteellisiin etuihin ja toisen toimintaan nojautumiseen. Kuitenkin molemminpuolisen legitimoinnin diskurssin alta löytyi kaksi keskeistä kilpailullisen legitimoinnin ja delegitimoinnin kieltä sisältävää diskurssia ja asiakokonaisuutta. Samanaikainen molemminpuolinen legitimointi, kilpailullinen legitimointi molempien järjestöjen toimesta sekä AU:n delegitimoiva suhtautuminen YK:n toiminnan puutteita kohtaan rakentavat järjestöjen diskursiivisen tason vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikasta monidynaamisen, kompleksisen ja niin sanottuja legitimointikamppailuja sisältävän kokonaisuuden, jossa järjestöt puhuvat itsestään ja toisistaan samanaikaisesti legitimoinnin ja delegitimoinnin kielellä. Analyysi näyttää, että YK:n ja AU:n vahvistuva kumppanuus on Somaliassa hauraammalla pohjalla kuin pääsihteeritason korostavat puheet kumppanuudesta antavat olettaa. Täten tutkielma argumentoi, että YK:n ja AU:n välisen vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikka rauhanoperaatiossa ja kumppanuus yleisesti tulee käsittää kriittisemmin kompleksisina sekä kilpailullisia ja konfliktuaalisia piirteitä sisältävinä kokonaisuuksina yhteistyön ja sen toimivuuden vahvan korostamisen sijaan.
Tutkielman tarkoituksena on arvioida YK:n ja Afrikan unionin (AU) välisen vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikkaa rauhanoperaatioissa Somaliassa 2013–2023. Tutkielmassa arvioidaan, millä tavoin järjestöt pyrkivät (de)legitimoimaan itsensä ja toistensa operaatioiden toimintaan ja läsnäoloa Somaliassa sekä mitkä legitimiteetin lähteet ja asiakokonaisuudet tulevat esille järjestöjen (de)legitimoivassa kielessä. Tutkielman teoreettinen pohja painottuu legitimoinnin ja delegitimoinnin käsitteisiin sekä niiden funktioihin kansainvälisten järjestöjen ja rauhanoperaatioiden toiminnassa. Legitimoinnin ja delegitimoinnin keskiössä ovat (de)legitimoinnin agentit, legitimoinnin ja delegitimoinnin diskursiivinen strategia, rauhanoperaatioiden legitimiteetin lähteet sekä lukuisan eri toimijan samanaikaisen diskursiivisen (de)legitimoinnin vuorovaikutuksen eri muodot. Tutkielman metodologinen viitekehys koostuu arvioivasta tutkimustapauksesta laajempana tutkimusstrategiana ja diskurssianalyysista, jonka avulla analysoitavan aineiston havainnot jaotellaan eri diskursseihin, jotka sisältävät YK:n ja AU:n tuottamaa (de)legitimoivaa kieltä itsestä ja toisesta. Analysoitava aineisto koostuu 31 YK:n ja AU:n tuottamasta pääsihteeristötason dokumentista sekä järjestön edustamien lausunnoista Somaliaa ja YK:n ja AU:n kumppanuutta koskevissa virallisissa istunnoissa.
Analyysi osoittaa, että YK:n ja AU:n välisen vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikkaa kuvastaa pääosin vahva molemminpuolinen legitimointi, jossa järjestöt näkevät toisensa vahvasti täydentävinä tekijöinä ja elinehtoina omalle toiminnalleen. Järjestöillä on Somaliassa keskiväisriippuvainen toimintamalli pohjautuen järjestöjen suhteellisiin etuihin ja toisen toimintaan nojautumiseen. Kuitenkin molemminpuolisen legitimoinnin diskurssin alta löytyi kaksi keskeistä kilpailullisen legitimoinnin ja delegitimoinnin kieltä sisältävää diskurssia ja asiakokonaisuutta. Samanaikainen molemminpuolinen legitimointi, kilpailullinen legitimointi molempien järjestöjen toimesta sekä AU:n delegitimoiva suhtautuminen YK:n toiminnan puutteita kohtaan rakentavat järjestöjen diskursiivisen tason vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikasta monidynaamisen, kompleksisen ja niin sanottuja legitimointikamppailuja sisältävän kokonaisuuden, jossa järjestöt puhuvat itsestään ja toisistaan samanaikaisesti legitimoinnin ja delegitimoinnin kielellä. Analyysi näyttää, että YK:n ja AU:n vahvistuva kumppanuus on Somaliassa hauraammalla pohjalla kuin pääsihteeritason korostavat puheet kumppanuudesta antavat olettaa. Täten tutkielma argumentoi, että YK:n ja AU:n välisen vuorovaikutuksen legitimiteettidynamiikka rauhanoperaatiossa ja kumppanuus yleisesti tulee käsittää kriittisemmin kompleksisina sekä kilpailullisia ja konfliktuaalisia piirteitä sisältävinä kokonaisuuksina yhteistyön ja sen toimivuuden vahvan korostamisen sijaan.
