Kenen Afrikka?: Afrikka-representaatio suomalaisissa peruskoulun oppikirjoissa 1960-2020-luvuilla
Lehtimäki, Heini (2026)
2026
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606117291
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606117291
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten peruskoulun oppikirjojen Afrikka-representaation muuttumista 1960–2020-luvuilla. Tutkimusaineisto koostuu 46 historian, maantiedon ja uskonnon oppikirjasta, joita analysoidaan diskurssianalyysin menetelmin hyödyntäen myös kriittisen diskurssianalyysin näkökulmia. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu dekolonisaation, jälkikolonialistisen teorian, sosiaalisen konstruktionismin sekä representaatioteorian varaan. Aineistoa jäsennetään analyysirungon avulla, joka koostuu viidestä ylädiskurssista: epäsymmetrisen toimijuuden diskurssi, Afrikka entiteettinä -diskurssi, toiseuttavan representaation diskurssi, kehityksen ja puutteen diskurssi sekä vastuun ja dekolonisoivan murroksen diskurssi.
Tutkielman keskeiset tulokset osoittavat sekä diskurssien muutosta että jatkuvuutta. Diskurssit esiintyvät päällekkäisinä ja sitkeinä, mutta muuntuvat ajan kuluessa. Aineistoa läpileikkaava diskurssi on epäsymmetrisen toimijuuden diskurssi, joka kytkeytyy tiiviisti muihin keskeisiin diskursseihin, erityisesti Afrikka entiteettinä -diskurssiin sekä kehityksen ja puutteen diskurssiin. Nämä kolme muodostavat oppikirjojen hallitsevan tulkintakehyksen. Oppikirjoissa Afrikka esitetään pääosin eurooppalaisen toimijuuden kautta, kun taas afrikkalainen toimijuus jää passiiviseksi tai näkymättömäksi.
Ajallisessa tarkastelussa oppikirjojen diskursseissa on havaittavissa kehityskaari. 1960–1970-luvuilla eurooppalainen toimijuus korostuu erityisen vahvasti, ja Afrikka esitetään pitkälti eurooppalaisen sankaritarinan kautta. Samalla esiintyvät tuntemattoman ja ajattoman Afrikan diskurssi sekä eksotisoiva ja toiseuttava representaatio. 1980–1990-luvuilla vahvistuvat kehityksen ja puutteen diskurssi sekä katumus- ja vastuudiskurssi. 2000-luvulla dekolonisoivan murroksen diskurssi alkaa nousta esiin, joskin vielä varovaisessa muodossa. Muutos ei kuitenkaan ole lineaarista, vaan diskurssit esiintyvät rinnakkain eri aikakausina.
Tutkielman perusteella oppikirjat välittävät Afrikka-kuvaa, jossa Afrikka määrittyy pitkälti eurooppalaisen viitekehyksen kautta. Eurooppalainen normi toimii vertailupisteenä, johon Afrikkaa suhteutetaan. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta nämä esitystavat eivät ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan osallistuvat sen rakentamiseen. Näin oppikirjojen representaatioilla on merkittävä rooli siinä, millaisena Afrikka ymmärretään suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tutkielman keskeiset tulokset osoittavat sekä diskurssien muutosta että jatkuvuutta. Diskurssit esiintyvät päällekkäisinä ja sitkeinä, mutta muuntuvat ajan kuluessa. Aineistoa läpileikkaava diskurssi on epäsymmetrisen toimijuuden diskurssi, joka kytkeytyy tiiviisti muihin keskeisiin diskursseihin, erityisesti Afrikka entiteettinä -diskurssiin sekä kehityksen ja puutteen diskurssiin. Nämä kolme muodostavat oppikirjojen hallitsevan tulkintakehyksen. Oppikirjoissa Afrikka esitetään pääosin eurooppalaisen toimijuuden kautta, kun taas afrikkalainen toimijuus jää passiiviseksi tai näkymättömäksi.
Ajallisessa tarkastelussa oppikirjojen diskursseissa on havaittavissa kehityskaari. 1960–1970-luvuilla eurooppalainen toimijuus korostuu erityisen vahvasti, ja Afrikka esitetään pitkälti eurooppalaisen sankaritarinan kautta. Samalla esiintyvät tuntemattoman ja ajattoman Afrikan diskurssi sekä eksotisoiva ja toiseuttava representaatio. 1980–1990-luvuilla vahvistuvat kehityksen ja puutteen diskurssi sekä katumus- ja vastuudiskurssi. 2000-luvulla dekolonisoivan murroksen diskurssi alkaa nousta esiin, joskin vielä varovaisessa muodossa. Muutos ei kuitenkaan ole lineaarista, vaan diskurssit esiintyvät rinnakkain eri aikakausina.
Tutkielman perusteella oppikirjat välittävät Afrikka-kuvaa, jossa Afrikka määrittyy pitkälti eurooppalaisen viitekehyksen kautta. Eurooppalainen normi toimii vertailupisteenä, johon Afrikkaa suhteutetaan. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta nämä esitystavat eivät ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan osallistuvat sen rakentamiseen. Näin oppikirjojen representaatioilla on merkittävä rooli siinä, millaisena Afrikka ymmärretään suomalaisessa yhteiskunnassa.