Esihenkilön tuki ja demografiset tekijät psykologisen turvallisuuden selittäjinä: Tutkimus suomalaisista palkansaajista 2020-luvulla

Abstract

Psykologinen turvallisuus tarkoittaa ryhmässä jaettua kokemusta siitä, että työyhteisö on turvallinen sosiaalisten riskien ottamiselle. Sosiaalinen riski voi tarkoittaa esimerkiksi oman mielipiteen esiin nostamista tilanteessa, jossa yksilö tietää sen eroavan muiden näkemyksistä. Psykologisen turvallisuuden perustana on kannustava ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa tiimin jäsenet uskaltavat olla omia itsejään ilman pelkoa ryhmän tuomitsemisesta. Aihe on tärkeä, sillä psykologinen turvallisuus kehittää niin yksilön hyvinvointia ja työssä suoriutumista kuin myös organisaation uudistumista ja oppimiskykyä.

Tässä tutkielmassa selvitetään, onko työntekijän kokemus esihenkilön tuesta yhteydessä psykologisen turvallisuuden tasoon. Lisäksi tarkastellaan sitä, vaikuttavatko työntekijän ikä, sukupuoli tai työnantajasektori psykologisen turvallisuuden kokemukseen, sekä sitä, vaikuttaako työntekijän sukupuoli esihenkilön tuen ja psykologisen turvallisuuden väliseen yhteyteen. Esihenkilön tuen ja psykologisen turvallisuuden positiivisesta yhteydestä on tutkimusnäyttöä kansainvälisellä tasolla, mutta Suomessa aihetta ei ole juuri tutkittu. Sukupuolen ja työnantajasektorin osalta aiempi tutkimus on antanut viitteitä siitä, että naiset ja julkisella sektorilla työskentelevät kokisivat vähemmän psykologista turvallisuutta kuin miehet ja yksityisellä sektorilla työskentelevät. Työntekijän iän vaikutus psykologiseen turvallisuuteen sekä sukupuolen moderoiva vaikutus esihenkilön tuen ja psykologisen turvallisuuden väliseen yhteyteen ovat vielä tutkimusalueina tuntemattomampia.

Tutkielmassa esihenkilön tukea tarkastellaan Leader-Member Exchange (LMX) -teorian valossa. Teorian keskiössä on johtajan ja alaisen kahdenvälisen vuorovaikutussuhteen laatu. Teorian mukaan johtajat tekevät yksilöllisiä erotteluja alaistensa kohtelussa, mikä johtaa erilaisiin vuorovaikutussuhteisiin johtajan ja kunkin työntekijän välillä. Korkealaatuiset johtaja-alaissuhteet ovat yhteydessä positiivisiin tuloksiin sekä työntekijöiden suoriutumisessa että työhyvinvoinnissa.

Tutkielman aineistona toimii vuoden 2022 Työolobarometri (n = 1862). Työolobarometri on Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittama ja Tilastokeskuksen vuosittain keräämä suomalaisten työoloja tarkasteleva kyselyaineisto. Tutkimusasetelma on kvantitatiivinen, ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkastellaan korrelaatioiden sekä lineaarisen regressionanalyysin avulla.

Tuloksissa korostui aiemman tutkimustiedon mukaisesti esihenkilön tuen keskeinen vaikutus psykologisen turvallisuuden kokemuksiin (B = 0.59, p < .001). Myös sukupuolen ja työnantajasektorin yhteydet psykologiseen turvallisuuteen olivat linjassa aiempien tutkimusten kanssa, sillä naiset kokivat keskimäärin hieman vähemmän psykologista turvallisuutta kuin miehet (B = -0.12, p < .001) ja julkisella sektorilla psykologisen turvallisuuden taso oli hieman matalampi (B = 0.10, p < .01). Sukupuolella ei kuitenkaan ollut moderoivaa vaikutusta esihenkilön tuen ja psykologisen turvallisuuden väliseen yhteyteen (p > .05). Korrelaatiotarkastelussa iällä ja psykologisella turvallisuudella oli nähtävissä heikko negatiivinen yhteys (rs = -0.12, p < .01), mikä viittaa psykologisen turvallisuuden laskevan hieman iän myötä. Regressioanalyysissa ikämuuttujan regressiokerroin osoittautui kuitenkin hyvin pieneksi (B = 0.01, p < .001), eli ikä ei enää selittänyt psykologisen turvallisuuden vaihtelua, kun muut taustatekijät oli vakioitu.

Tulokset valottavat psykologiseen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä suomalaisilla palkansaajilla ja vahvistavat etenkin esihenkilön merkittävää roolia psykologisen turvallisuuden rakentajana.