Palveluihin pääsyn esteet rakenteellisena väkivaltana: Kirjallisuuskatsaus haavoittavista rakenteista Suomen palvelujärjestelmässä

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen Suomen palvelujärjestelmää palveluihin pääsyn esteiden ja haavoittavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten näkökulmasta. Palvelujärjestelmällä viittaan erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään, pääpaino sosiaalipalveluissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista rakenteellista väkivaltaa palvelujärjestelmässä ilmenee, ja millaisia välineitä sosiaalityön tutkimus on sen vähentämiseen löytänyt. Aihe on sosiaalityön kannalta merkittävä, koska juuri sosiaalityössä kohdataan ne ihmiset, joilla on eniten avun tarvetta, mutta vähiten resursseja avun hakemiseen. Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja analyysitapana oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineisto koostuu 11 suomalaisesta vertaisarvioidusta sosiaalityön tai lähialojen artikkelista, joissa kuvataan palvelujärjestelmän toimintatapoja, palveluihin pääsyn esteitä ja keinoja niiden vähentämiseen. Tutkielman käsitteellisenä viitekehyksenä toimii rakenteellinen väkivalta ja toimintamahdollisuuksien lähestymistapa. Palveluihin pääsyn esteitä tarkastellaan pääasiassa rakenteellisen väkivallan käsitteen avulla, ja toimintamahdollisuuksien lähestymistapa auttaa hahmottamaan, miten nämä esteet kaventavat ihmisten tosiasiallisia mahdollisuuksia saada ja käyttää tarvitsemiaan palveluja. Analyysini perusteella syntyi neljä pääluokkaa, jotka ovat palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja koordinoinnin puute, luottamukseen ja asenteisiin liittyvät ongelmat, epätarkoituksenmukaiset kriteerit sekä tiedon puute ja tavoitettavuusongelmat. Esteet kietoutuvat yhteen, vahvistavat toisiaan ja usein kasautuvat samoille ihmisille. Tulokset viittaavat siihen, että palvelujärjestelmää ei ole rakennettu ihmisten tarpeista käsin vaan se toimii järjestelmälähtöisesti ja noudattaa omaa logiikkaansa, joka ei aina huomioi ihmisten yksilöllisiä tilanteita ja haasteita. Tilanteen korjaaminen vaatii rakenteellisia muutoksia ja poliittista tahtoa. Sosiaalityöntekijät voivat olla aktiivisesti tätä muutosta tekemässä, jos omaksuvat yhteiskunnallisesti aktiivisemman roolin. Myös käytännön tason keinoja aineistosta löytyi, mutta niillä ei pysty rakenteellista ongelmaa korjaamaan. Käytännön keinoista monipuolisimmaksi nousi haittoja vähentävä työote, joka perustuu ihmisarvon kunnioittamiseen ja joustavuuteen. Merkittävänä näyttäytyi myös työntekijän asenne ja aito halu auttaa.