Käyttäjälähtöinen arviointi tarkastuslautakunnissa: Tapaustutkimus Keski-Suomen tarkastuslautakuntien yhteisarvioinneista

Abstract

Kuntien toimintaympäristön monimutkaistuminen ja hyvinvointialueuudistuksen korostamat organisaatioiden väliset rajapinnat ovat lisänneet tarvetta arviointitiedolle, joka tukee päätöksentekoa, toiminnan kehittämistä ja alueellisten ilmiöiden ymmärtämistä. Tarkastuslautakuntien yhteisarvioinnit ovat yksi tapa vastata tähän tarpeeseen, sillä niiden avulla voidaan tuottaa useita kuntia ja alueellisia toimijoita koskevaa vertailu- ja tilannekuvatietoa. Käyttäjälähtöisen arvioinnin näkökulmasta yhteisarvioinnit ovat kiinnostava tutkimuskohde, koska arviointitiedon käyttäjät, käyttötarkoitukset ja hyödyntämisen vastuut jakautuvat useiden toimijoiden ja päätöksenteon tasojen välille.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten käyttäjälähtöisen arvioinnin periaatteet jäsentyvät tarkastuslautakuntien toteuttamissa yhteisarvioinneissa. Käyttäjälähtöinen arviointi toimi siten myös tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten yhteisarvioinneissa hahmotetaan arviointitiedon tarkoitetut käyttäjät, miten arvioinnin käyttötarkoitus ja toivotut käyttötavat määritellään sekä mitkä tekijät edistävät tai rajoittavat käyttäjälähtöisen arvioinnin toteutumista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka empiirisenä tapauksena olivat Keski-Suomen tarkastuslautakuntien toteuttamat yhteisarvioinnit. Aineisto kerättiin 11 teemahaastattelulla Keski-Suomen kuntien ja hyvinvointialueen tarkastuslautakuntien puheenjohtajilta ja varapuheenjohtajilta. Haastateltavilla oli kokemusta tarkastuslautakuntien arviointityöstä, puheenjohtajaverkoston toiminnasta ja yhteisarviointien toteuttamisesta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulosten perusteella yhteisarviointien käyttäjälähtöisyys rakentuu osittaisena, välillisenä ja rakenteellisesti ehdollisena arviointikäytäntönä. Arviointitiedon käyttäjiksi hahmotetaan useita toimijoita, kuten tarkastuslautakunnat, valtuustot, viranhaltijat, kunnat, hyvinvointialueen toimijat ja välillisesti kuntalaiset. Käyttäjäjoukon laajuus lisää arviointitiedon merkityksellisyyttä, mutta vaikeuttaa arvioinnin kohdentamista. Tarkoitettujen käyttäjien määrittely ei näyttäydy systemaattisena arviointiprosessin vaiheena, vaan käyttäjät määrittyvät usein tarkastuslautakuntien institutionaalisen tehtävän ja arviointikertomuksen muodollisen käsittelyprosessin kautta.

Yhteisarviointien käyttötarkoitus rakentuu useiden rinnakkaisten tavoitteiden varaan. Arviointitietoa voidaan käyttää arviointikertomusten laadinnassa, päätöksenteon tukena, toiminnan kehittämisessä sekä tilannekuvan ja kuntien välisen vertailutiedon muodostamisessa. Monikäyttöisyys on yhteisarviointien vahvuus, mutta käyttäjälähtöisen arvioinnin näkökulmasta myös haaste, jos ensisijaista käyttötarkoitusta ja toivottuja käyttötapoja ei täsmennetä. Arviointitiedon hyödyntäminen edellyttää tiedon aktiivista välittämistä, paikallista tulkintaa ja kytkemistä päätöksenteon sekä kehittämisen prosesseihin.

Yhteisarviointien käyttäjälähtöisyyttä edistävät puheenjohtajaverkosto, yhteinen tietopohja, kuntien välinen vertailu, ajankohtaiset arviointiteemat ja viranhaltijavalmistelun tuki. Käyttäjälähtöisyyttä rajoittavat tiedon saatavuuden ja vertailukelpoisuuden ongelmat, organisaatioiden rajapintojen epäselvyys, vähäinen normiohjaus, hajautunut vastuu, rajalliset resurssit sekä arviointitiedon jatkohyödyntämisen henkilö- ja organisaatiosidonnaisuus. Johtopäätöksenä on, että yhteisarvioinnit voivat vahvistaa tarkastuslautakuntien arviointityön tietopohjaa ja alueellista relevanssia, mutta niiden käyttäjälähtöisyys edellyttää käyttäjien, käyttötarkoitusten ja jatkohyödyntämisen vastuiden nykyistä tietoisempaa määrittelyä.