Ekologisen lukutaidon rakentaminen metsää kuvaavissa suomalaisissa lasten tarinallisissa kuvatietokirjoissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisissa lasten tarinallisissa kuvatietokirjoissa esiintyviä muunlajisuuden ja lapsen metsäsuhteen kuvauksia sekä niiden luomien merkitysten yhteyksiä lapsen ekologisen lukutaidon kehittymiseen. Tutkielma yhdistää ekokriittisen lastenkirjallisuudentutkimuksen, ympäristökasvatuksen ja luontosuhteiden tutkimuksen sekä posthumanistisen muunlajisuuden tutkimuksen teorioita. Analyysini nojaa David Orrin (1992) ekologisen lukutaidon näkemyksiin, jotka korostavat luontoa kohtaan koettavia tunteita, opittua tietoa ja konkreettista toimintakykyä kestävää kehitystä edistävän luontosuhteen edellytyksinä. Muunlajisuuden tarkastelussa hyödynnän etenkin Greg Garrardin (2023/2004) luokittelujärjestelmää ei-inhimillisten ja inhimillisten piirteiden yhdistämisestä representaatioissa. Myös tutkielman rakenne muodostuu erilaisista inhimillisen ja ei-inhimillisen kohtaamisista ja niiden välisistä rajanteoista: tarkastelen ensin muunlajisten ja ihmisten välisten erojen ja yhtäläisyyksien kuvausta, sitten muunlajisten ja ihmisen näkökulman välistä liikettä ja lopuksi sitä, miten teokset suhtautuvat lapsen metsäsuhteen kehityksen tasoihin.

Tutkielman kohdeteoksina on neljä suomalaista lasten tarinallista kuvatietokirjaa, jotka käsittelevät erilaisin painotuksin ja keinoin suomalaisia metsiä, niiden lajeja sekä metsässä toimivia lapsia. Lasten tarinalliset kuvatietokirjat yhdistelevät kuvakirjojen ja lasten tietokirjojen piirteitä, mikä tekee niistä hyvin moniulotteisia merkityskokonaisuuksia. Tutkielma tuo esiin teosten erilaisten osien ja elementtien, kuten tarinallisten tekstiosuuksien, faktatekstien, kuvituskuvien ja tehtävien, eroja muunlajisten ja lapsen metsäsuhteen kuvauksessa sekä kuvaa niiden välistä yhteistyötä merkitysten rakentumisessa.

Tutkielmani perusteella lasten tarinalliset kuvatietokirjat voivat vahvistaa useita ekologisen lukutaidon osa-alueita. Kaikkia kohdeteoksia yhdistää arvostava ja lämmin suhtautuminen metsään sekä muiden lajien erilaisuuteen kohdistuva uteliaisuus. Etenkin muunlajisia inhimillistävät tarinalliset osuudet ja niiden näkökulmaa huomioiva kuvitus voivat vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta muita lajeja kohtaan ja lisätä halua toimia muiden lajien hyväksi. Teosten tietokirjalliset piirteet voivat puolestaan edistää erityisen tehokkaasti luonnontieteellisten luonnon tulkitsemisen tapojen oppimista. Teokset eivät kuitenkaan käsittele syvällisesti ilmastonmuutosta ja ihmisen toiminnan vaikutuksia metsän hyvinvointiin. Myös lapselle tarjotut keinot edistää metsän hyvinvointia jäävät vähäisiksi tai pinnallisiksi. Tutkielman perusteella lasten tarinalliset tietokirjat soveltuvat erityisesti ekologisen lukutaidon ja metsäsuhteen kehittämisen alkuvaiheisiin, joissa lapsi vasta opettelee havainnoimaan ympäristönsä lajeja ja luontoa kohtaan koettavien tunteiden merkitys on erityisen korostunutta.