Taloudellinen turvattomuus esteenä mielenterveyshoidolle : Kokemuksellinen näkökulma toimeentulohaasteisiin, mielenterveyteen ja hoidon saavutettavuuteen

Abstract

Taloudellisen turvattomuuden kielteinen yhteys mielenterveyteen on tutkimuskirjallisuudessa johdonmukainen. Ilmiö voidaan ymmärtää taloudellisen turvan puutteesta syntyväksi ahdistukseksi, johon liittyvät altistuminen kielteisille taloustapahtumille ja käsitys niiden hallittavuudesta. Ilmiölle keskeistä on tulevaisuusorientaatio: se ei kuvaa vain nykytilaa, vaan myös yksilöiden odotuksia ja huolia tulevista riskeistä. Rajalliset taloudelliset resurssit voivat yhtä aikaa lisätä mielenterveyspalvelujen tarvetta ja vaikeuttaa niihin pääsyä kustannusten, palvelurakenteiden ja työmarkkina-asemaan kytkeytyvien institutionaalisten tekijöiden kautta. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ilmiön ymmärtäminen on yhteiskunnallisesti ajankohtaista, sillä toimeentulohaasteet, julkisen sektorin resurssipaineet ja mielenterveyspalvelujen saavutettavuus kytkeytyvät mielenterveyden eriarvoisuuteen.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten toimeentulohaasteisiin kytkeytyvä taloudellinen turvattomuus rakentuu yksilöiden kokemuksissa mielenterveyden tuen ja hoidon saavutettavuuden ja käytön esteiksi. Tutkimusaineistona käytettiin MIELI ry lokakuussa 2025 toteuttamaa valtakunnallista sähköistä Webropol-kyselyä, jossa kartoitettiin taloushaasteiden vaikutuksia mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Kyselyyn vastasi yhteensä 441 henkilöä, joista 83 prosenttia oli naisia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulosten perusteella taloudellinen turvattomuus oli tutkimusaineistossa kokonaisvaltainen ilmiö, joka samanaikaisesti kuormitti mielenterveyttä, kavensi arjen mahdollisuuksia ja vaikeutti tuen ja hoidon saamista, käyttämistä ja jatkamista. Kokemukset jäsentyivät neljäksi pääteemaksi: 1) toimeentulohaasteiden kokonaisvaltainen kuormittavuus, 2) taloudellisen niukkuuden kaventama arki ja läheissuhteiden kuormittuminen, 3) hoidon saavutettavuuden taloudelliset ja institutionaaliset ehdot sekä 4) toimeentulon turvaamisen rakenteelliset ehdot ja epävarmuudet.

Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että taloudellinen turvattomuus rakentuu mielenterveyden tuen ja hoidon saavutettavuuden esteeksi sekä suoraan että välillisesti. Suorat esteet liittyivät hoidon, lääkkeiden, matkakulujen ja muiden terveydenhuollon kustannusten kattamiseen. Välilliset esteet puolestaan muodostuivat taloushuolten kuormittamasta toimintakyvystä, kaventuneesta toimijuudesta, eriytyneistä palvelupoluista, sosiaaliturvan ehdoista, työmarkkina-asemaan sidotuista palvelu- ja toimeentulomahdollisuuksista, häpeästä ja palvelujärjestelmää kohtaan tunnetusta luottamuksen puutteesta. Taloudellinen turvattomuus ei siten ainoastaan lisännyt mielenterveyden tuen tarvetta, vaan kavensi samalla niitä voimavaroja ja mahdollisuuksia, joiden varassa tukea voidaan hakea, käyttää ja ylläpitää.

Hoitoon pääsyn, matalan kynnyksen tuen ja julkisten mielenterveyspalvelujen vahvistaminen on keskeistä, mutta mielenterveyden tuen saavutettavuus kytkeytyy samalla palvelujärjestelmän eriytymiseen, sitä kohtaan tunnettuun luottamukseen sekä sosiaaliturvan, toimeentulon ja työmarkkinoiden rakenteisiin. Jos arjen perusturva on riittämätön, epävarma tai sen hakeminen kuormittaa jo valmiiksi niukkoja voimavaroja, myös mielenterveyden tuen hakemisen ja hoitoon sitoutumisen edellytykset voivat heikentyä. Tämän tutkielman perusteella mielenterveyden tuen saavutettavuuden vahvistaminen edellyttää, että palvelujen saatavuuden rinnalla tunnistetaan ne taloudelliset ja rakenteelliset ehdot, joiden varassa ihmiset voivat ylipäätään hakea apua, käyttää palveluja ja sitoutua hoitoon.