”Tästähän minulle maksetaan” : Työyhteisön supportiivisen viestinnän rooli maalittamisen kohteeksi joutuneen asiantuntijan työssä selviytymisessä

Abstract

Asiantuntijoihin kohdistuva maalittaminen on yleisesti tunnistettu ongelma niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Maalittaminen on häirintää, jonka kohteena on yksilö, mutta tavoitteena on vaikuttaa laajemmin myös yhteiskuntaan ja sen instituutioihin. Yksilötasolla maalittaminen voi aiheuttaa pelkoa, turvattomuuden tunnetta sekä muita psykososiaalisia seurauksia. Yhteiskunnallisella tasolla maalittamisella voi olla kauaskantoiset vaikutukset työelämään ja asiantuntijuuteen sekä jopa sananvapauteen, sillä seurauksena voi olla asiantuntijoiden vaikeneminen julkisessa keskustelussa. Maalittamisen kohteeksi joutuminen voi aiheuttaa yksilölle kuormitusta ja stressiä, joiden haitallisilta vaikutuksilta taas supportiivinen viestintä eli sosiaalisen tuen hakeminen, vastaanottaminen ja osoittaminen, suojaa. Supportiivinen viestintä myös edistää selviytymistä sekä lisää psyykkistä hyvinvointia.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on ymmärtää työtehtävissään maalittamisen kohteeksi joutuneiden asiantuntijoiden kokemuksia maalittamisesta sekä työyhteisöltä saadusta supportiivisesta viestinnästä. Tutkimuksen tarkoitus on myös kartoittaa, millaisia mahdollisia supportiivisen viestinnän prosesseja asiantuntijaorganisaatioissa on jo olemassa maalittamistilanteiden varalle ja esitellä sitä, millaisten viestintäprosessien olemassaolo olisi asiantuntijoiden kokemusten mukaan tärkeää. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto koostui seitsemästä haastattelusta ja se analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tuloksista on nähtävissä, että supportiivinen viestintä ei ole maalittamistilanteissa pelkästään yksilön selviytymistä tukeva tekijä, vaan myös osa koko organisaation turvallisuuskulttuuria sekä henkilöstön sitouttamista. Maalittamisen normalisoituminen osaksi asiantuntijatyötä voi johtaa itsesensuuriin, työuupumukseen ja työtehtävien vaihtamiseen. Tämän vuoksi organisaatioiden tulisi suhtautua maalittamiseen paitsi yksittäisen työntekijän ongelmana, myös koko työyhteisöä ja organisaation toimintakykyä koskevana kysymyksenä.