The EU’s Policy Responses to Terrorism and Migration in 2000–2020 : Development, Relationship and Adaptiveness

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tulkinnalliskonstruktiivisen lähestymistavan avulla Euroopan unionin migraatio- ja terrorismin torjunnan politiikkojen kehitystä vuosina 2000–2020 nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä. Vaikka turvallisuushallinnan tutkimuksella on pitkät perinteet eri tieteenaloilla, vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten nämä politiikka-alueet ovat kehittyneet rinnakkain ajan myötä, miten ne ovat kytkeytyneet toisiinsa, sekä miten tämä kehitys liittyy unionin strategisen toimijuuden muotoutumiseen.

Tutkimus keskittyy EU:n mukautumiskykyyn ja strategisen toimijuuden kehittymiseen terrorismin torjunnan ja maahanmuuton politiikoissa sekä näiden välisen suhteen rakentumiseen EU:n turvallisuushallinnassa. Tutkimusta ohjaa kaksi keskeistä tutkimuskysymystä: (1) <i>miten EU:n strateginen toimijuus on rakentunut mukautuvien prosessien kautta terrorismin torjunnan ja maahanmuuton politiikoissa vuosina 2000–2020</i>, ja (2) <i>millä tavoin näiden politiikka-alueiden välinen suhde on kehittynyt EU:n turvallisuushallinnassa tarkastelujaksolla</i>. Analyysi perustuu rationaalisen politiikka-analyysin viitekehykseen. Mukautumista, sekä politiikkojen välistä kytkeytymistä tarkastellaan ajallisen ja relationaalisen analyysin avulla.

Politiikkavastauksia tarkastellaan suhteessa merkittäviin terrori-iskuihin ja muuttoliikeaaltoihin, keskittyen muutoksiin koordinaatiossa, politiikkavälineissä ja ongelman määrittelyssä. Tulokset osoittavat, että EU:n terrorismin torjunnan ja maahanmuuton politiikat ovat kehittyneet mukautumalla, eivät ainoastaan yhtenäisen strategian tuloksena. Samalla nämä politiikka-alueet ovat kytkeytyneet yhä tiiviimmin toisiinsa muodostaen politiikkaneksuksen, jolle ovat ominaisia yhteiset politiikkavälineet ja päällekkäiset institutionaaliset mandaatit.

Tulokset havainnollistavat, kuinka EU:n strateginen toimijuus muotoutuu asteittaisen mukautumisen ja lisääntyvän politiikkaintegraation kautta. Tutkimus edistää alan kirjallisuutta osoittamalla, miten maahanmuuton ja terrorismin torjunnan politiikkojen pitkäaikainen rinnakkaiskehitys ja keskinäinen kytkeytyminen muokkaavat EU:n turvallisuushallinnan kehitystä ja sen strategista toimijuutta.

This study adopts an interpretive–constructivist approach to examine the evolution of the European Union’s migration and counter-terrorism policies between 2000 and 2020 within changing security conditions. While EU security governance has been widely studied, less attention has been paid to how these policy areas have co-evolved over time, how they have become interconnected, and how this development relates to the Union’s strategic actorness.

The study focuses on the EU’s adaptive capacity and the emergence of its strategic actorness in counter-terrorism and migration policies, as well as the development of their interrelationship within EU security governance. Two central research questions guide the analysis: (1) <i>‘How has the EU’s strategic actorness been constituted through adaptive processes in counter-terrorism and migration policies between 2000 and 2020?’</i> and (2) <i>‘In what ways has a relationship developed between migration and counter-terrorism policies within EU security governance, 2000–2020?’</i> The analysis applies a rational policy analysis framework, tracing adaptation and interconnection over time through chronological and relational approaches.

Policy responses are examined in relation to major terrorist attacks and migration surges, focusing on changes in coordination, policy instruments and problem framing. The findings show that EU counter-terrorism and migration policies have evolved through adaptation rather than as a result of a single coherent strategy. At the same time, the two policy areas have become increasingly interconnected, forming a policy nexus characterised by shared tools and overlapping institutional mandates.

These developments illustrate how EU strategic actorness emerges through incremental adaptation and increasing policy integration. The study contributes to the literature by demonstrating how the long-term co-evolution and interconnection of migration and counter-terrorism policies shape the development of EU security governance and its strategic actorness.