Perheviestinnän ja nuoren aikuisen resilienssin yhteys

Abstract

Jokainen ihminen kohtaa elämänsä aikana kriisejä, joten on tärkeää ymmärtää, miten niistä selviydytään parhaiten. Tähän aiheeseen pureudutaan resilienssin tutkimuksessa, jossa selvitetään eri näkökulmista ihmisen sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Resilienssi on uudelleensopeutumista elämään kriisin jälkeen ja viestinnän alalla se nähdään vuorovaikutuksessa rakentuvana prosessina. Tässä tutkielmassa resilienssiä tutkitaan resilienssin viestintäteorian näkökulmasta. Vastauksia ihmisten erilaiseen selviytymiseen on monialaisesti etsitty esimerkiksi perheympäristöstä. Lapsuuden perhe vaikuttaa monella tapaa lapsen tulevaisuuteen ja näyttää mallia siitä, miten haasteisiin suhtaudutaan ja miten niistä selvitään. Lapsuudenperheen vuorovaikutuksessa voi muodostua odotuksia siitä, miten vaikeuksista pitäisi selviytyä ja miten esimerkiksi apua voi hakea. Tällaiset selviytymisodotukset voivat vielä aikuisenakin vaikuttaa siihen, miten aikuinenkin lapsi toimii kriisin kohdatessaan.

Tässä tutkielmassa selvitettiin, miten lapsuudenperheen vuorovaikutuksessa muodostuneet selviytymisodotukset korreloivat nuoren aikuisen resilienssin tason kanssa hänen kohdatessaan kriisin. Tutkielma selvitti selviytymisodotusten, resilienssin, sekä taustamuuttujien välisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkielma tuotti kuvailevaa tietoa siitä, miten suomalaiset nuoret aikuiset toteuttavat resilienssiprosesseja ja millaisia selviytymisodotuksia heille oli muodostunut lapsuudenperheissään. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisilla menetelmillä hyödyntäen validoituja mittareita, joita ei ole aiemmin Suomessa käytetty. Aineisto kerättiin verkkokyselyllä, johon vastasi 52 18-28- vuotiasta nuorta aikuista. Aineistoa analysoitiin varianssianalyysin eli Mann-Whitney-U-testin, Kruskal Wallisin H-testin sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien avulla. Lisäksi aineistosta tehtiin kuvailevaa analyysia ja selvitettiin frekvenssejä ja keskilukuja.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapsuudenperheessä koettujen haasteiden määrä oli yhteydessä siihen, kuinka adaptiivisia tai epäadaptiivisia olivat lapsuuden perheviestinnässä muodostuneet selviytymisodotukset. Enemmän haasteita kokeneissa perheissä oli muodostunut lapselle epäadaptiivisempia selviytymisodotuksia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että sukupuolella oli yhteys avun hakemiseen, sillä miehet tukeutuivat verkostoihinsa vähemmän. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin korrelaatioita selviytymisodotusten ja resilienssiprosessien välillä. Kaikki perheessä muodostuneet selviytymisodotukset korreloivat nuoren aikuisen avun hakemiseen kriisin kohdatessa. Osa perheessä muodostuneista selviytymisodotuksista korreloi myös oman identiteetin vahvistamiseen kriisissä. Perheympäristö on siis erityisen keskeinen avun hakemisen ja omaan identiteettiin tukeutumisen kannalta. Tutkielma tarjosi uutta tietoa selviytymisodotusten ja resilienssin yhteyksistä sekä loi pohjaa tuleville tutkimuksille perheviestinnän ja resilienssin tutkimuskentällä.