Kun tiimin jäsen puuttuu: Varhaiskasvatuksen henkilöstön näkemyksiä tiimin jäsenten lyhytaikaisten sairauspoissaolojen vaikutuksista työhyvinvointiin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, miten varhaiskasvatuksen tiimin jäsenten lyhytaikaiset sairauspoissaolot kytkeytyvät työssä olevien varhaiskasvatuksen ammattilaisten työhyvinvointiin sekä millaiset tekijät suojaavat työhyvinvointia poissaolotilanteissa. Tutkimus sijoittuu varhaiskasvatuksen työhyvinvointia, työn kuormittavuutta ja rakenteellisia toimintaehtoja koskevaan tutkimuskeskusteluun. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia sekä työhyvinvoinnin holistista käsitteellistämistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin helmikuussa 2026 puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui kahdeksan varhaiskasvatuksen ammattilaista kolmesta päiväkotiyksiköstä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan temaattisen analyysin avulla. Tulosten perusteella lyhytaikaiset sairauspoissaolot eivät näyttäytyneet ainoastaan yksittäisinä henkilöstövajeina, vaan tilanteina, jotka horjuttivat työn ennakoitavuutta, työnjaon jatkuvuutta, vastuun jakautumista ja pedagogisen työn toteuttamisen edellytyksiä. Työhyvinvointia kuormittivat erityisesti epävarmat sijaisjärjestelyt, työn hallinnan heikkeneminen, kuormituksen kasautuminen, arjen kriittiset tilanteet sekä turvallisuusvastuun, yksinjäämisen ja riittämättömyyden kokemukset. Kuormitus rakentui siten sekä työn määrällisestä lisääntymisestä että työn yhteisöllisten ja rakenteellisten voimavarojen horjumisesta. Työhyvinvointia suojaaviksi tekijöiksi jäsentyivät ennakkotieto ja tilanteeseen orientoituminen, työn joustava uudelleenjärjestäminen, selkeä vastuunjako, organisatorinen ja yhteisöllinen tuki, keskinäinen luottamus sekä yksilölliset kuormituksensäätely- ja palautumiskeinot. Tulokset osoittivat, että työhyvinvointia ei turvannut yksittäinen suojaava tekijä, vaan työn hallittavuutta ja yhteisöllistä kannattelua vahvistavien tekijöiden kokonaisuus. Tutkimus osoittaa, että lyhytaikaiset sairauspoissaolot tekevät näkyväksi varhaiskasvatustyön rakenteellisen haavoittuvuuden. Työhyvinvoinnin tukeminen edellyttää siksi ratkaisuja, jotka vahvistavat työn ennakoitavuutta, vastuun jakautumista, toimivia sijaisjärjestelyjä ja pedagogisen työn toteuttamisen edellytyksiä.

The purpose of this study was to examine how short-term sick leave among team members in early childhood education is connected to the occupational well-being of the remaining staff and to identify the factors that protect well-being in absence situations. The study contributes to research on occupational well-being, work-related strain, and the structural conditions of work in early childhood education. The theoretical framework was based on the Job Demands–Resources (JD-R) model and a holistic understanding of occupational well-being. The study was conducted as qualitative research. The data were collected in February 2026 through semi-structured thematic interviews involving eight early childhood education professionals from three daycare centres. The data were analysed using theory-guided thematic analysis. The findings indicate that short-term sick leave did not appear merely as isolated staff shortages but as situations that disrupted the predictability of work, continuity of task distribution, allocation of responsibility, and the conditions necessary for pedagogically sustainable work. Occupational well-being was particularly burdened by uncertainty related to substitute arrangements, diminished control over work, accumulated workload, critical situations in everyday practice, and experiences of isolation and inadequacy. Strain emerged not only from increased workload but also from the weakening of social and structural work resources. Protective factors included advance information and situational anticipation, flexible reorganisation of work, clear division of responsibilities, organisational and social support, mutual trust, and individual strategies for workload regulation and recovery. The findings suggest that occupational well-being was supported not by any single protective factor but by a combination of factors that strengthened employees’ sense of control and social support in everyday work. The study demonstrates that short-term sick leave makes visible the structural vulnerability of work in early childhood education. Supporting occupational well-being therefore requires solutions that strengthen predictability, continuity in the division of responsibilities, effective substitute arrangements, and the conditions necessary for pedagogically sustainable work.