Hirsirakennuksen energiatehokkuuden päivittäminen nykypäivään estetiikasta tinkimättä
Koli, Jerry (2026)
Koli, Jerry
2026
Rakennustekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2026-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606057027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202606057027
Tiivistelmä
Tässä kandidaatin tutkielmassa käsitellään perinteisen hirsirakentamisen hyviä ja huonoja puolia erityisesti energiatehokkuuden, kosteusteknisten ominaisuuksien sekä rakennuskustannusten osalta ja kehitetään vaihtoehtoinen ratkaisu parantamaan energiatehokkuutta. Vaihtoehtoisen ratkaisun kosteustekninen varmuus arvioidaan laskennallisesti, sekä rakennuskustannukset että säästöt energiankulutuksessa otetaan huomioon.
Perinteisen hirsirakentamisen hyvät ominaisuudet eli kosteustekninen varmuus sekä miellyttävä ulkonäkö pyritään säilyttämään, kun taas selkeästi suurinta heikkoutta eli heikkoa energiatehokkuutta pyritään parantamaan. Lisäämällä lämmöneristekerroksen rakenteeseen saavutetaan myös 0,17 U-arvo täyttäen lakisääteiset vaatimukset. Tällöin poistuu tarve kasvattaa ylä- ja ala-pohjan eristekerrosten paksuutta kompensoimaan hirrestä valmistetun ulkoseinän heikkoa eristävyyttä.
Tulosten pohjalta rakenne voidaan todeta toteutuskelpoiseksi, mutta kannattavuus perinteiseen hirsirakentamiseen verrattuna riippuu pitkälti olosuhteista. Kosteusteknisesti rakenne todettiin kestäväksi oikein toteutettuna. Rakentamiskustannukset kasvavat noin puolella, mutta samalla lämmitystarve puolittuu. Tästä säästöstä olisi hyötyä erityisesti suuressa rakennuksessa kylmässä ilmastossa, mutta myös energian hinta ja lämmitystapa vaikuttavat saavutettuihin rahallisiin säästöihin.
Perinteisen hirsirakentamisen hyvät ominaisuudet eli kosteustekninen varmuus sekä miellyttävä ulkonäkö pyritään säilyttämään, kun taas selkeästi suurinta heikkoutta eli heikkoa energiatehokkuutta pyritään parantamaan. Lisäämällä lämmöneristekerroksen rakenteeseen saavutetaan myös 0,17 U-arvo täyttäen lakisääteiset vaatimukset. Tällöin poistuu tarve kasvattaa ylä- ja ala-pohjan eristekerrosten paksuutta kompensoimaan hirrestä valmistetun ulkoseinän heikkoa eristävyyttä.
Tulosten pohjalta rakenne voidaan todeta toteutuskelpoiseksi, mutta kannattavuus perinteiseen hirsirakentamiseen verrattuna riippuu pitkälti olosuhteista. Kosteusteknisesti rakenne todettiin kestäväksi oikein toteutettuna. Rakentamiskustannukset kasvavat noin puolella, mutta samalla lämmitystarve puolittuu. Tästä säästöstä olisi hyötyä erityisesti suuressa rakennuksessa kylmässä ilmastossa, mutta myös energian hinta ja lämmitystapa vaikuttavat saavutettuihin rahallisiin säästöihin.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11807]
