”Pitää hakee kouluun, että pääsee joskus töihin” : Työmarkkinakansalaisuus ammatillisten opiskelijoiden oppivelvollisuuden laajentumisen hakuprosessissa

Abstract

Tässä pro gradu ‑tutkielmassa tarkastellaan työmarkkinakansalaisuuden ilmenemistä nuorten näkemyksissä ja kokemuksissa toisen asteen yhteishaun hakuprosessissa oppivelvollisuuden laajentumisen lain astuttua voimaan. Tutkimus sijoittuu ajankohtaan, jossa koulutus‑ ja työmarkkinapolitiikkaa leimaa vahva huoli nuorten työllistymisestä, osaamistasosta ja koulutuksen sekä työelämän ulkopuolelle jäämisestä. Koulutukseen toiselle asteelle hakeutumisesta on tullut aiempaa velvoittavampi osa nuoruuden siirtymiä.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten työmarkkinakansalaisuuden ideaali rakentuu nuorten puheessa tilanteessa, jossa koulutus nähdään ensisijaisena väylänä työelämään. Tutkimuskysymyksenä on, miten työmarkkinakansalaisuus ilmenee nuorten näkemyksissä ja kokemuksissa toisen asteen hakuprosessissa oppivelvollisuuden laajentumisen jälkeen. Tätä täydennetään alatutkimuskysymyksillä, jotka koskevat koulutuspaikan valintaan vaikuttaneita syitä ja hakuprosessissa saatua tukea sekä koronapandemian vaikutuksia.

Tutkielma asettuu laadullisen tutkimuksen kenttää ja sen aineisto on kerätty ALL-YOUTH -osatutkimushankkeessa, joka koostuu työpajoista ja teemahaastatteluista. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jota ohjasi työmarkkinakansalaisuuden käsite ja jossa painotettiin nuorten omia merkityksenantoja ja kokemuksia koulutusvalintojen taustalla.

Tulokset osoittavat, että työmarkkinakansalaisuus ilmenee nuorten puheessa vahvana velvollisuutena kouluttautua ja työllistyä. Koulutus ymmärretään ensisijaisesti välineenä työmarkkinoille pääsyyn, taloudellisen toimeentulon turvaamiseen ja paremman tulevaisuuden saavuttamiseen. Koulutusvalintoihin vaikuttivat erityisesti oma kiinnostus alaa kohtaan, perhetausta, sosiaaliset suhteet, koulutuksen sijainti sekä työllisyysnäkymät. Samalla nuorten kertomuksissa tuli esiin ristiriita työelämälähtöisten odotusten ja yksilöllisten toiveiden välillä. Osa nuorista koki yhteishakuun liittyvän ohjauksen painostavana tai riittämättömänä, ja koronapandemia vaikeutti tiedonsaantia sekä lisäsi epävarmuutta valintatilanteessa.

Tutkielma osoittaa, että oppivelvollisuuden laajentuminen ja siihen kytkeytyvät koulutuspoliittiset rakenteet vahvistavat työmarkkinakansalaisuuden ideaalia, jossa nuoren odotetaan rakentavan asemansa yhteiskunnassa ensisijaisesti koulutuksen ja palkkatyön kautta. Samalla tulokset nostavat esiin tarpeen kehittää joustavampia ja yksilöllisempiä ohjaus‑ ja koulutuspolkuja, jotka huomioivat nuorten eriytyvät tarpeet ja tukevat heidän toimijuuttaan koulutussiirtymissä.