Tuottavuutta edistävät johtamistyylit suun terveydenhuollossa

Abstract

Terveydenhuolto ja sen toimivuus ovat keskeisessä asemassa ihmisten hyvinvoinnin määrittäjänä. Terveydenhuollon laadulla ja toimivuudella voi olla myös merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia, sillä terve ihminen on tuottavampi ja sairastelusta aiheutuu merkittäviä kuluja yhteiskunnalle. Tämän vuoksi on tärkeää, että terveydenhuolto toimii tuottavuutta edistävällä tavalla ja terveydenhuollon johtaminen onkin yksi keskeinen keino vaikuttaa tuottavuuteen. Huonolla johtamisella tuloksellisuus tippuu, ihmiset uupuvat, työntekijöiden vaihtuvuus lisääntyy, hoitoon pääsy hankaloituu ja kustannukset kasvavat. Hyvällä johtamistyylillä puolestaan voidaan yltää tuottavuutta parantavaan toimintaan, joka motivoi henkilöstöä. Lisäksi hyvä johtaminen vahvistaa organisaation yhteisiä pyrkimyksiä, lisää henkilöstön työssä viihtyvyyttä ja parantaa potilasturvallisuutta sekä nopeuttaa hoitoon pääsyä. Edellä mainittujen synergioiden avulla on mahdollista saavuttaa parempi tuottavuuden taso terveydenhuollossa.

Tässä tutkielmassa fokus on kohdistettu erityisesti hammashuoltoon, josta aiempaa tutkimusaineistoa perusterveydenhuoltoon verrattuna on hieman niukemmin saatavilla. Tutkielma keskittyy erityisesti hammaslääkäreiden kokemukseen työn tuottavuuden johtamisesta ja sen merkityksestä heidän toiminnalleen jokapäiväisessä arjessa. Päätutkimuskysymys on ”Millainen rooli eri johtamistyyleillä on tuottavuuden parantamisessa terveydenhuollossa” ja sitä täydennetään alakysymysten avulla, jotka tarkentavat sitä, miten tuottavuuden käsite ymmärretään terveydenhuollossa sekä millaisia omakohtaisia kokemuksia suun terveydenhuollon henkilöstöllä on erilaisista johtamistyyleistä sekä niiden vaikuttavuudesta tuottavuuteen. Teoriaisuudessa tarkastellaan millaisia löydöksiä johtamisen ja tuottavuuden yhteydestä on terveydenhuollossa aiemmin tehty sekä avaa terveydenhuollon toimintaperiaatteita yleisellä tasolla.

Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui kaikkiaan neljä hammaslääkäriä, jotka työskentelivät kolmella eri yksityisellä vastaanotolla. Haastatteluja ohjasi etukäteen suunniteltu haastattelurunko, jota oli mahdollista täydentää lisäkysymyksillä haastateltavien vastausten perusteella. Haastatteluista kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksityisellä sektorilla haastateltujen hammaslääkäreiden kokemuksiin perustuen johtamistyylejä merkittävämpi tekijä tuottavuudelle on asiantuntijatyön luonteeseen kuuluva autonomia. Keskeinen havainto johtamistyyleihin liittyen kuitenkin oli, että niiden valinnalla on merkitystä, sillä johtamistyylien avulla voidaan tukea hammaslääkäreiden tuottavuuden kannalta keskeistä autonomiaa. Erityisesti valmentava johtaminen ja Lean-johtaminen koettiin johtamistyyleiksi, jotka toteutuessaan voivat tukea tuottavuutta heikentämättä hammaslääkäreiden autonomiaa.

Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiempien terveydenhuollossa tehtyjen tutkimushavaintojen kanssa, joissa valmentavat ja osallistavat johtamistyylit on havaittu tuottavuutta parantaviksi ja terveydenhuollon henkilöstön autonomiaa tukeviksi. Vaikka tässä tutkimuksessa autonomian merkitys tuottavuudelle korostui, havaittiin oikean johtamistyylin valinnalla mahdollisuudet tukea autonomian kokemusta. Lisäksi motivaatiotekijät nähtiin tuottavuuden kannalta keskeisinä, mutta ulkoisten palkkioiden sijaan hammaslääkäreiden työssä sisäisen motivaation merkitys työtä kohtaan korostui erityisesti.

Tutkimustulosten yleistettävyyttä heikentää tutkimuksen pieni otanta ja sen keskittyminen yksityiseen terveydenhuoltoon. Jatkossa samankaltaisen tutkimuksen toteuttaminen julkisessa suun terveydenhuollossa voisi tuoda uusia näkökulmia ja nostaa esiin erilaisia tekijöitä tuottavuuden ja johtamisen yhteydestä. Myös esihenkilöiden näkemyksiä tuottavuutta tukevista johtamistyyleistä olisi hyvä tutkia enemmän.