Korjausrakentamisen ympäristövaikutukset uudisrakentamiseen verrattuna: Tapaus rintamamiestalo

Abstract

Rakennetun ympäristön osuus energiankulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävä, minkä vuoksi rakentamisen vähähiilisyyden parantaminen on keskeinen osa vihreää siirtymää. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin tavanomaisen suomalaisen asuinrakennuksen kahta vaihtoehtoista toteutustapaa ekologisesta näkökulmasta: olemassa olevan rakennuksen korjaamista sekä rakennuksen purkamista ja vastaavan uudiskohteen rakentamista. Työn tavoitteena oli selvittää, kumpi ratkaisuista on hiilijalanjäljen näkökulmasta ympäristötehokkaampi 50 ja 100 vuoden tarkastelujaksoilla.

Työ toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa tutkimusprosessi jaettiin tiedonkeruuseen, vaihtoehtojen vertailuun, tulosten arviointiin sekä virhearviointiin. Lähtötietoina käytettiin kohderakennuksesta paikan päällä tehtyjä mittauksia, havaintoja ja omistajahaastattelua sekä puuttuvien tietojen osalta perusteltuja oletuksia. Ympäristövaikutusten arvioinnissa sovellettiin ympäristöministeriön rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmää, ja päästötiedot haettiin kansallisesta päästötietokannasta. Tarkastelu rajattiin rakennuksen tuote-, rakennus-, käyttö- ja elinkaaren loppuvaiheisiin.

Tulosten perusteella korjausrakentaminen osoittautui vähähiilisemmäksi vaihtoehdoksi sekä 50 että 100 vuoden skenaarioissa, vaikka vaihtoehtojen välinen ero jäi suhteellisen pieneksi. Uudiskohteen päästöjen kumuloituminen oli käyttövaiheessa hieman hitaampaa paremman energiatehokkuuden vuoksi, mutta tämä ei riittänyt kompensoimaan uudisrakentamisen suurempaa alkuvaiheen hiilikuormaa. Lisäksi havaittiin, että rakenteiden U-arvojen vaikutus laskennalliseen energiatehokkuuteen jäi odotettua vähäisemmäksi, kun taas lämmitysjärjestelmän valinnalla oli merkittävä vaikutus lopputulokseen.

Johtopäätöksenä todettiin, että korjausrakentaminen voi olla tyypillisessä suomalaisessa pientalokohteessa uudisrakentamista vähähiilisempi ratkaisu, mikäli rungon käyttökelpoisuus säilyy ja energiatehokkuutta parannetaan tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä. Tulokset korostavat erityisesti lämmitysmuodon merkitystä sekä sitä, että vähähiilisyyden arvioinnissa on tarkasteltava koko elinkaarta pelkän käyttövaiheen sijaan.

The built environment accounts for a significant share of energy consumption and greenhouse gas emissions, making the improvement of low-carbon construction an essential part of the green transition. This thesis examined two alternative approaches for a typical Finnish residential building from an ecological perspective: renovating an existing building and demolishing it to construct a comparable new building. The objective of the study was to determine which solution is more environmentally efficient in terms of carbon footprint over 50- and 100-year assessment periods.

The study was conducted as a case study in which the research process was divided into data collection, comparison of alternatives, evaluation of results, and error assessment. The source data consisted of on-site measurements, observations, and an interview with the building owner, while missing information was supplemented with justified assumptions. The environmental assessment was done using the Finnish Ministry of the Environment’s method for assessing the low-carbon performance of buildings, and emission data were obtained from the national emissions database. The assessment was limited to the product, construction, use, and end-of-life stages of the building lifecycle.

The results indicated that renovation was the lower-carbon option in both the 50- and 100-year scenarios, although the difference between the alternatives remained relatively small. The emissions of the new building accumulated more slowly during the use phase due to better energy efficiency, but this was insufficient to offset the higher initial carbon burden caused by new construction. In addition, the influence of structural U-values on calculated energy efficiency proved to be smaller than expected, whereas the choice of heating system had a significant impact on the outcome.

The study concluded that renovation can be a lower-carbon solution than new construction in a typical Finnish detached house project, provided that the structural frame remains serviceable and energy efficiency is improved through appropriate measures. The results emphasize the importance of the heating method and the need to evaluate the entire building lifecycle rather than focusing solely on operational emissions.