”Skönhet är smärta”: Kauneusihanteiden kritiikki kehokauhun keinoin Tuhkimo-adaptaatiossa Den Stygge Stesøsteren

Abstract

Käsittelen tässä tutkielmassa Emilie Blichfeldtin ohjaamaa kehokauhuelokuvaa Den Stygge Stesøsteren (eng. The Ugly Stepsister, 2025) Tuhkimo-sadun feministisenä adaptaationa. Teoksen pohjateksteistä, kuten Charles Perrault’n ja Grimmien tunnetuista satuversioinneista poiketen Blichfeldtin tulkinnassa tarina keskittyy toiseen sisarpuolista, jonka hirviömäisen henkilöhahmon kautta teos käsittelee kriittisesti patriarkaalisia kauneusihanteita. Esitän, että kohdeteos hyödyntää feministisen kehokauhun, hirviömäisen feminiinisyyden sekä groteskin keinoja purkaessaan ja tehdessään näkyväksi naiskehoon kohdistuvia patriarkaalis-kapitalistisia normeja. Lisäksi käsittelen kohdeteosta suhteessa yleisemmin satuadaptaatioihin sekä tiettyihin unelmakuvastoihin, joita sadut toiston avulla vakiinnuttavat kulttuurissa. Osoitan Blichfeldtin adaptaation olevan kriittinen suhteessa Tuhkimo-pohjatekstinsä unelmakuvastoihin, jotka ovat sosiaalisesti ja historiallisesti konstruoituneita ja jotka markkinoivat yleisöille patriarkaalisia, kapitalistisia sekä heteroseksuaalisia haluja. Tutkielmani teoreettisena perustana käytän Barbara Creedin hirviömäisen feminiinisyyden (eng. monstrous feminine) käsitettä, jolla Creed on analysoinut kauhufiktion tapaa esittää nainen toiseutettuna hirviöhahmona, joka feministisessä uuden aallon elokuvassa muuttuu kumoukselliseksi, patriarkaalisen systeemin asettamia muotoja pakenevaksi hahmoksi. Creed pohjaa teoriansa muun muassa Julia Kristevan abjektin käsitteeseen, jota tulen myös tutkielmassani avaamaan. Groteskia käsittelen niin Mihail Bahtinin kuin Mary Russon teorian pohjalta: vaikka Bahtinin groteski on hedelmällinen perusta kohdeteoksen analyysiin, katson sen kuitenkin vaillinaisen naiskuvansa ja sukupuolisen ulottuvuutensa vuoksi tarvitsevan täydennystä Russon naisgroteskista. Satuadaptaatioiden ja unelmakuvastojen käsittelyn perustan erityisesti Cristina Bacchilegan satuadaptaatiotutkimukseen. Kehokauhu on lajina ja tutkimuskohteena ajankohtainen, sillä viime vuosina erityisesti feministinen keho-kauhu on ollut nousussa etenkin elokuvaformaatissa: Den Stygge Stesøsteren asettuu samaan jatkumoon esimerkiksi Coralie Fargeat’n ja Julia Ducournaun laajaa suosiota ja medianäkyvyyttä saaneiden tuotantojen kanssa. Teoksia yhdistävät groteski kuvasto, naistyypilliseen kehoon ja kokemukseen paikantuva kauhu sekä naisprotagonistit, jotka ovat patriarkaalisen yhteiskunnan toiseuttamia, ulkopuolisia hahmoja. Myös satujen kulttuurinen asema mediassa ja taiteessa jatkuvasti kiertävinä, vakiintuneina mallitarinoina tekee niistä relevantin ja edelleen kiinnostavan tutkimuskohteen.